Puhutaanko hetki koelauluista?
Laulutaito heikkenee valtakunnallisesti ja se herättää paljon keskustelua niin kuoronjohtajien kuin muidenkin musiikin ammattilaisten keskuudessa. Syinä on esitetty ainakinmusiikinopetuksen vähenemistä kouluissa, ylisukupolvistalaulukoetraumaa ja milloin mitäkin. Mihin nähdäkseni vähemmänkiinnitetään huomiota, on se, miten me musiikin ammattilaisina kohtaamme ihmisiä, jotka ovat epävarmoja laulutaidostaan taimusikaalisuudestaan tai kokevat itsensä jopa laulutaidottomiksi.Kuoronjohtajana toimiessa yksi tällainen kohtaamispaikka on kuoron koelaulut.
Kuorolaulu on mitä mainioin tapa kehittää sekälaulutaitoa että musiikin hahmotuskykyä ylipäänsä. Kynnys kuoroon hakeutumiseen voi kuitenkin olla monelle liian suuri, etenkin, jos omasta taitotasosta ei ole ennestään ulkopuolista arviota tai jos aiempi arvio on ollut sävyltään negatiivinen. Kenties kuoron koelaulu ja entisajan koulujen nöyryyttävät laulukokeet ovat mielikuvissa liian lähellä toisiaan. Näin pelko epäonnistumisesta voittaa halun yhdessä laulamiseen.
Toteutin aiheesta hiljattain haastattelututkimuksen osanakirkkomusiikin maisteriopintojen kirjallista työtäni ”ÄÄNTEN PALVELIJA Kuoronjohtajien näkökulmia positiivisen koelaulukokemuksen osatekijöistä”. Tutkimuskysymyksenätyössäni oli: ”Miten kuoronjohtajana järjestän koelaulutilanteen niin, että hakijalla olisi mahdollisuus kokea positiivinen koelaulukokemus valintatuloksesta riippumatta?”Tutkimuksessani haastattelin kolmea eri puolilla Suomea vaikuttavaa kuoronjohtajaa, jotka kertoivat näkemyksiään ja kokemuksiaan koelaulutilanteeseen liittyen.
Tutkimukseni alkuidea ja kantava ajatus on seuraavanlaisessa skenaariossa: Kuorosi koelauluihin saapuu noin parikymppinen nuori laulajanalku, joka on kavereidensa innoittamana päättänyt hakea kuoroon. Koelaulutilanteessa huomaat, että hakija on laulajana vielä varsin kokematon, eikä häntä siksi ole mahdollista hyväksyä kuoroon. Näet kuitenkin hakijassa sellaista potentiaalia, että muutaman vuoden aktiivisella harjoittelulla hänen olisi mahdollista päästä kuoroon. Miten toimit kuoronjohtajana, jotta hakijan juuri herännyt innostus lauluharrastusta kohtaan säilyy?
Teoreettinen tausta tutkimuksessani rakentuu pitkälti näkemykseen laulutaidosta ja musikaalisuudesta kehittyvinä ominaisuuksina. Käsittelen lisäksi kirjallisuutta muun muassa laulukoetraumasta sekä motivaatiosta ja palautteenannosta.Tutkimuksellisessa osuudessa erotin haastatteluaineiston pohjalta viisi erilaista osa-aluetta, jotka sisältyvät tavalla tai toisellakoelaulutapahtumaan ja joihin tulisi nähdäkseni kiinnittää riittävästi huomiota, jotta voitaisiin luoda edellytyksiä turvallisellekoelaulukokemukselle. Tyhjentäviä vastauksia tutkimuskysymykseeni en valitettavasti saanut, mutta tutkimukseni antanee itse kullekin työkaluja pohtia sitä, mitenoman kuoron koelauluja voisi kehittää ja mihin tulisi kiinnittää huomiota.
Tutkimusta tehdessäni huomasin, että aiempaa kirjallisuutta aiheesta on niukasti. Olemassa oleva kirjallisuus käsittelee koelauluja lähinnä lapsi- ja nuorisokuorojen näkökulmasta. Toistaiseksi en ole löytänyt ainoatakaan lähdettä, jossa aihetta käsiteltäisiin erityisesti aikuiskuorojen näkökulmasta.Herää kysymys pidetäänkö koelaulujen totetustapaaaikuiskuoroissa niin oletusarvoisena, ettei kukaan ole aiemmin nähnyt tarpeellisena nostaa aihetta esiin? Mielestäni tämä on ristiriidassa sen kanssa, että lähes jokainen kuoronjohtaja järjestääkoelauluja jossain vaiheessa uraansa. Tutkitun tiedon puuttuessakuoronjohtajat joutuvat nojautumaan ”mututuntumaan” ja ”yritys ja erehdys” -menetelmään, mikä puolestaan aiheuttaa suuren vaaran sille, että joku hakija hukkaa turhaan motivaationsa laulamiseen. Tutkitun tiedon puute aiheuttaa myös sen, ettei koelauluja ainakaan oman kokemukseni perusteella käsitellä kuoronjohdon opinnoissa käytännössä lainkaan.
Edellä mainituista syistä keskityin omassa tutkimuksessa luomaan mahdollisimman hyviä ideoita ja edellytyksiä aiheen jatkotutkimukselle. Yksi tärkeimmistä jatkotutkimussuunnista olisi toteuttaa vastaavanlainen haastattelututkimus, jossa kuoronjohtajien sijaan haastateltaisiin tavallisia kuoroharrastajia ja kerättäisiin heidän kokemuksiaan koelauluihin liittyen. Sen pohjalta voisi saada konkreettisia vastauksia esimerkiksi siihen, miten kuoroon hakijat toivovat tulevansa kohdatuiksi ja miten hakijat suhtautuvat mahdolliseen palautteeseen koelauluista.
Toivon, että tutkimukseni herättää ajatuksia ja keskustelua aiheesta sekä innostaa muitakin kuoronjohtajia aiheen tutkimuksen pariin. Mielelläni otan myös vastaan ajatuksia ja palautetta tutkimuksestani sähköpostitse osoitteeseen oskari.ylimaki@gmail.com.
Kirjallisen työni ÄÄNTEN PALVELIJA Kuoronjohtajien näkökulmia positiivisen koelaulukokemuksen osatekijöistä voit lukea Taideyliopiston Taju-julkaisuarkistosta (taju.uniarts.fi)
Kirjoittaja on Sibelius-Akatemiassa maisteriopintojaan viimeistelevä kirkkomuusikko ja Jyväskylän seurakunnan vs. kanttori.