Kuoronjohtajan valmistautuminen näytön paikkaan

Jututin kolmea eri kuoronjohtajaa eli Kirsi Tunkkaria, Timo Lehtovaaraa ja Visa Yrjölää heidän valmistautumisprosessistaan kuorokilpailuihin. Kirsi ja Timo ovat viimeisimpänä kilpailleet Erik Fordell Grand Prix -kilpailussa maaliskuussa 2025 kuorojensa Grex Musicuksen, Chorus Iucundusin ja Chorus Iuvenalisin kanssa. Visan tuorein kilpailukokemus on vuodelta 2023 Marktoberdorfin kansainvälisestä kamarikuorokilpailusta Mieskuoro Eugan kanssa. Pyysin kilpailukonkareita avaamaan ajatuksiaan kilpailemisesta yleensä ja jakamaan parhaat käytännön vinkkinsä näytön paikkaan virittäytymistä varten.

Kirsi Tunkkari (kuva: Heta Nykänen), Visa Yrjölä (kuva: Iida Salenius) ja Timo Lehtovaara

Haastateltavat näkevät kilpailemisen mahdollisuutena kehittää kuoron osaamista ja sitouttaa laulajia vielä tavallista toimintaa vahvemmin.

Visa: “Koska kilpailuohjelma on käytännössä konserttia lyhyempi, päästään usein tarkempaan työstämiseen. Kilpailut usein myös motivoivat kuorolaisia entistä parempaan suoritukseen ja kotiharjoitteluun”.

Kirsi: “Koitan pohjustaa laulajille hyvissä ajoin sen, että verrattuna normaalitoimintaan, joudutaan nyt paiskimaan töitä enemmän. Todennäköisesti omat mukavuuden rajat joudutaan ylittämään.”

Pitkäjänteistä työskentelyä tarvitaan, jotta päästään kiinni itse musiikkiin ja tulkintaan. Kaikki kolme haastateltavaa nostavat tahoillaan esiin pyrkimyksen saada kuoro heittäytymään, nauttimaan musiikista ja välittää yleisölle jotakin. Parhaimmillaan kilpaileminen on silloin, kun kuoro pystyy jännittävässä ja ehkä epäluonnollisessakin tilanteessa kuulostamaan omalta itseltään ja seisomaan tekemisensä takana.

Timo pohdiskelee ulkoa laulamisen ja nuottien käyttämisen eroa. “Nuotti saattaa pahimmillaan tulla laulajan ja kuulijan väliin. Viisas nuotin käyttö on sellaista joka ei sido laulajan katsetta ja ilmaisua, vaan kontakti kuulijoihin säilyy ja on elävää.” Käytännössä hänen kuoronsa laulavat kilpailuissa usein ulkoa. “Painotan sitä, että musiikin tekeminen alkaa kun kappaleet osataan ulkoa. Vasta silloin voi alkaa sisäistää yksityiskohtia, sävyjä ja tekstin painotuksia.”

Miten haastateltavat valitsevat ohjelmistonsa näytön paikkaa varten?

Timo: “Pyrin miettimään, millaisessa ohjelmistossa kuoroni on parhaimmillaan. Tärkeää on myös valita teoksia, joista kuoro tykkää, tai perustella valinnat niin, että kuoro voi seistä teosten takana. Se kuuluu kyllä selkeästi kuoron laulussa.”

Visa: “Tavoite ja haaste on löytää ohjelmisto, joka samaan aikaan on sopivan monipuolinen, mutta pystyy silti kokonaan kuoron ydinosaamisalueella. Usein sitä tuppaa lopettamaan ohjelmiston ‘nopeaan bängeriin’, ellei sitten vaikutu jostain hitaasta helmestä aivan totaalisesti.”

Kirsi näkee ohjelmistovalinnoissa erilaisia strategioita muun muassa haastetason suhteen. “Helpompi ohjelmisto palvelee usein tarkoitustaan jännässä paikassa kuin se, että mennään osaamisen ulkoreunoille. Toisaalta kilpailemisen tarkoitus on viedä kuoron osaamista eteenpäin, ja silloin haastava ohjelmisto tai riski eivät välttämättä ole huono asia.” Ohjelmistovalintojen takaa voi löytyä monenlaisia agendoja kuoron ydinosaamisen esittelystä pedagogisiin näkökohtiin. Tärkeää on, että kuoro tietää, millä kärjellä ohjelmistovalinnat on tehty.

Millaisia strategioita haastateltavat käyttävät ryhmän henkiseen valmistautumiseen?

Visa: “Koitan muistutella – toki mahdollisimman totuudenmukaisesti! – kuinka hyviä kilpailukumppanit ovat, ja toisaalta kuinka hyvä oma jengi parhaimmillaan on”

Kirsi: “Turvallinen, itsevarma ja luottavainen vuorovaikutus on kaiken ydin. Koitan pitää huolen siitä, että laulajilla ja myös itselläni on hyvä olla! Viimeksi annoin valmistautumisen loppumetreillä kuorolle ohjeen, joka oli merkittävä itse kilpailua ajatellen. ‘Ei saa myrkyttää’ – eli omat negatiiviset fiilikset ja epävarmuudet pidetään omana tietona. Samalla tavalla kuin epävarma laulaminen saa aikaan lisää epävarmaa laulua, muut epävarmuudet tai negatiiviset fiilikset leviävät joukossa. Moni laulaja koki, että tämä ohje oli auttanut ja ohjannut omaa toimintaa kohti positiivista, ja vahvistanut tekemistä parempaan suuntaan.”

Timo mainitsee erilaisista lähestymistavoista erityisesti mielikuvaharjoitukset, joissa harjoitellaan kilpailusuoritusta hakien mahdollisimman hyvää esiintymisvirettä. Yhtenäistä instrumenttia ja sen sisäistä kuuntelua vahvistetaan myös laulamalla lukuisissa eri muodostelmissa. Vastuuta jaetaan koko porukalle. “Kilpailuun valmistautuessa äänitämme ja videoimme useita harjoituksia. Niistä myös laulajat antavat helposti itselleen palautetta.”

Pyysin haastateltavia kuvaamaan omia tapojaan valmistautua ja virittäytyä näytön paikkaan.

Timo: “Teen mielikuvaharjoituksia, kuvittelen esiintymistilanteen ja mietin, miten näytän asioita. Käyn mielessäni teoksia läpi ja kuvittelen, millaisen saundin ja fraseerauksen haluan ulos kuorosta.

Visa: “Mun tapa on aika sosiaalinen – pyrin olemaan kilpailupäivänä pirteänä ja kaikin tavoin henkisesti ja fyysisesti valmis. Muistuttelen kuorolaisia siitä kuinka hyviä sekä muut että me ollaan.”

Kirsi: “Virittäydyn hyvään tunnelmaan kuuntelemalla soittolistoja – toisaalta rauhallista musiikkia hengittelyyn ja keskittymiseen, sekä toisaalta jotakin nopeatempoista, hyvää mieltä nostattavaa musiikkia, jonka tahtiin voi purkaa adrenaliinit. Käytän mentaali- ja mielikuvaharjoittelua, ja suunnittelen usein omia askelmerkkejä kisapäivänä. Otan selvää miltä paikka näyttää, kuvittelen tilanteen lavalla, ennen lavalle menoa ja sen jälkeen.”

Juuri ennen lavalle nousua monella kuorolla on omat traditionsa – ja eri porukoille toimii eri jutut, haastateltavat toteavat. Jotkut keskittyvät rauhallisemmin hengityksen tai hiljaisuuden kautta, joillekuille halaileminen, tsemppipiiri tai yhteinen tuuletus juuri ennen lavalle nousua on se tärkein juttu. Jännitystä käsitellään kontaktin, rohkaisun ja fyysisten harjotteiden kautta.

Visa: “Jonkin sortin kannustuspuhe tulee usein sopivassa välissä joko kuoronjohtajalta, varajohtajalta tai muulta sopivalta taholta kuorossa. Jos äänieristys mahdollistaa, niin pari ‘jubbuuta’ tai muuta ääniharjoituksen poikasta saattavat myös olla yksi valttikortti.”

Entä miten haastateltavat valmistautuvat arvioiduksi tulemiseen ja palautteen vastaanottamiseen?

Kirsi: “Samalla kun palautetta aina odotetaan, on myös ristiriitaista tulla arvioiduksi! En ajattele, että kilpailuissa arvio tai sijoitukset ovat siltikään oleellisimmat syyt osallistumiselle.”

Visa: “Riippuu hieman, vastaako saatu arviointi ja palaute kuoron ja kuoronjohtajan omaa käsitystä siitä, miten meni, ja toki sijoitusten suhteen myös se, mikä muiden kuorojen taso oli.”

Timo: “Kerron kuorolle, että palaute on jokaisen tuomarin henkilökohtaisia mielipiteitä, ja että usein kirjallisessa palautteessa onkin jopa ristiriitaisuuksia.”

Kaikki haastateltavat pyrkivät käymään palautetta läpi yhdessä kuoronsa kanssa, ja prosessoida yhdessä sitä, mitä palautteesta ajattelevat. Kyse on myös tulevien linjanvetojen ja toiminnan pohtimisesta.

Visa: “Kuoronjohtajana pyrin kertomaan, minkä osan palautteesta allekirjoitan sellaisenaan kuoron tulevaisuuden kehitystä ja suuntaa ajatellen, ja minkä perusteella en itse lähtisi tekemään muutoksia nykymenoon, ja miksi.

Timo: “Tärkeätä on, että kuoro saa kommentoida palautetta, ja kuitenkin kokea edelleen tehneensä parhaansa sekä ymmärtää mahdollisten negatiivisten kommenttien syitä. Yhdessä mietitään, millaisia vaikutuksia niillä olisi kuoron laulamiseen.”

Kirsi: “Laulajat janoaa palautetta heti konserteistakin. Omalla tavallaan en koe, että konserttitilanne poikkeaa tästä varsinaisesti mitenkään. Puran aina yhteisesti prosessit kuorojen kanssa, ja tällön tarjoutuu mahdollisuus reflektoida omaa ja yhteistä tekemistä.”

Teksti: Ida Olsonen