Kilpaileminen kuoron kanssa – riemua tai pettymystä, kehittymistä ja yhteishenkeä
Teksti: Visa Yrjölä
Koronapandemian hellitettyä monet kuorot ovat jälleen päässeet paitsi konsertoimaan, myös osallistumaan kuorokilpailuihin. Kuorokilpailut herättävät keskustelua esimerkiksi siksi, että taiteella kilpaileminen ylipäänsä jakaa mielipiteitä. Haastattelin tätä juttua varten kahta mainiota kollegaamme, Noora Hirniä ja Tatu Erkkilää. Tuomme esille, minkälaisia ajatuksia kilpaileminen voi herättää.
Nooran kilpailukokemuksien huippuhetkiä ovat muun muassa hänen perustamansa Kamarikuoro Värinän kamarikuorosarjan voitto ja finaalipaikka Anton Bruckner -kilpailussa Itävallassa juhannuksena 2019 sekä Savolaisen Osakunnan Laulajien kultaleima Tampereen Sävelessä vuonna 2023. Nykyään Kansallisoopperan apulaiskuoromestarina toimiva ja pian Polyteknikkojen Kuoron johtajana aloittava Tatu on saavuttanut menestystä perustamansa Somnium Ensemblen kanssa Tampereen Sävelessä sekä Sveitsissä, Ranskassa ja Italiassa järjestetyissä kilpailuissa.
Kuorokilpailuohjelmisto on usein huomattavasti lyhyempi kuin kokonainen konsertti, mikä antaa lähtökohtaisesti enemmän aikaa ohjelmiston pikkutarkalle hiomiselle. Kun tähän lisää mahdollisen terveen kilpailuhalun ja positiivisen jännityksen, niin ei ole epätavallista, että kuoro on parhaimmillaan kilpailukontekstissa.
”Yhteinen mielentila ja tahto voittaa saavat yleensä instrumentin venymään parhaimpaansa, joskus jopa yli odotusten. Tämän vaikutukset ovat kuorolle kauaskantoisia”, Tatu muotoilee.
Noora kertoo seuraavasti: ”Kilpailuun osallistuminen asettaa kuoron tekemiselle selkeärajaisen tavoitteen, joka haastaa kuorolaulun kaikkia eri osa-alueita.”
Menestyminen on luonnollisesti kivaa, mutta kuten joku kuuluisa ajattelija joskus lohkaisi, ”aina ei voi voittaa”. Kuorokilpailuissa palkintorahat harvemmin huimaavat päätä, mutta kohdalle osuva menestys tuo kuorolle muutakin kuin hetkellisen hyvän olon ja limonaatirahat karonkkaan.
”Jos kova työ kantaa hedelmää ja kilpailussa siunaantuu menestystä, on se sellainen potku kuoron itseluottamukselle ja tekemisen tarmolle, jollaista ei mistään muualta saa”, sanoo Noora. “Kilpailumenestys avaa yllättäviäkin ovia ja saattaa poikia monenlaisia yhteistyö- ja esiintymistilaisuuksia sekä esimerkiksi avittaa mukavasti apurahojen saamisessa. Menestys lisää myös kuoron tunnettuutta niin kotimaassa kuin ulkomailla.”
Oman kokemukseni mukaan myös palkintosijojen ulkopuolelle jääminen voi olla ensi pettymyksestä huolimatta positiivinen tilanne, varsinkin jos kuoro on onnistunut kehittymään ja voittamaan itsensä. Erityisesti jos samaan sarjaan on päätynyt kuoro tai kuoroja, jotka ovat verrattain loistavia, on helpompaa hyväksyä oman kuoron sijoitus ja olla iloinen ja ylpeä kanssakilpailijoiden puolesta. Toisaalta varsin inhimillistä on myös pettyä rankasti epäonnistumisen kokemuksista.
Taiteellisen tason lisäksi erityisesti harrastajakuoron kontekstissa kuoron sosiaalinen puoli koetaan äärimmäisen tärkeäksi. Kuorokilpailut ovatkin monien mielestä omiaan parantamaan kuoron yhteishenkeä:
”Kilpailumatka ja siihen valmistautuminen hitsaa kuorolaisia sosiaalisesti yhteen ja kohottaa yhteishenkeä voimakkaasti, mikä kuuluu hyvällä tavalla myös kuoron soinnissa. Vaikka kilpailutilanne on paineinen, ovat kilpailumatkat poikkeuksetta olleet todella hauskoja reissuja!” Noora kertoo.
Tatu on samoilla linjoilla: ”Kuorokilpailut kasvattavat ennen kaikkea kuoron omaa sosiaalista pääomaa: porukalla matkaaminen ja 24/7 saman yhteisen asian äärellä oleminen sitoo ihmisiä yhteen. Tämä on mainio asia.”
Keskustelimme myös kuoronjohtajan näkökulmasta, ja Noora kiteyttää ajatuksemme:
”Itse pidän paineesta ja siitä, että saan ja joudun panemaan itseni täysillä likoon. Minulle kilpailut ja levytykset ovat kaikkein parhaita kehittymisen paikkoja johtajana. Kilpailuissa on mahtavaa myös tutustua kollegoihin ja kuunnella muita hyviä kuoroja. Olen bongannut kilpailuista paljon kivaa ohjelmistoa ja saanut muitakin ideoita ja inspiraatiota omaan tekemiseen. Kilpailut ovat aina aitiopaikka siihen, mitä kuorokentällä parhaimmillaan tapahtuu. On tärkeää pysyä ajan hermolla.”
Luonnollisesti omalle kohdalle osuva menestys myös vahvistaa kuoronjohtajan musiikillista itsetuntoa. Tuskin olen ainoa, jolla välillä on työssä heikompia hetkiä ja kausia, mutta menestys kuoron kanssa on omiaan tuomaan uskoa omaan työhön. Toisaalta ei liene kaikista tervein tilanne, jos oma ammatillinen itsetunto on kiinni yksinomaan kilpailumenestyksestä. Esimerkiksi kuorolaisten hymyt ja yksittäiset kannustavat kommentit, sekä tietysti myös onnistunut perustoiminta, ovat mainiota vastamyrkkyä kuoronjohtajan ajoittaiselle ammatilliselle alakulolle.
Puhuimme myös kilpailemisen hankalista puolista taiteellisten valintojen suhteen. Omasta puolestani voin tehdä tunnustuksen: koska tuomaristot arvioivat muun ohella nuotin sisällön oikeaoppista toteutumista, olen välillä tehnyt käytännöllis-taiteellisesti typeräntuntuisia ratkaisuja. Jos nuotissa on tietty tempomerkintä, olen pyrkinyt menemään sen mukaan riippumatta kilpailutilan akustiikasta. Ja jos nuottiin on kirjoitettu diminuendo alkaen tietystä kohdasta, olen pyrkinyt toteuttamaan sen orjallisesti tietäen, että pieni soveltaminen olisi tuonut sykähdyttävämmän lopputuloksen. En halua yleisesti liputtaa sen puolesta, että partituurin merkinnöistä ei välitettäisi, mutta lopulta musiikissa on kai tärkeintä itse musiikki, eikä iki-ihana nörtteily.
Optimaalisessa tilanteessa, ja toivoakseni usein, kilpailutuomaristo on ammattitaitoinen, objektiivisuuteen pyrkivä ja myös halukas antamaan kuoroille hyvän palautteen. Taiteen arvioiminen ja paremmuusjärjestykseen laittaminen on kuitenkin tunnetusti erittäin vaikeaa. Onko matemaattinen pisteytys musiikin eri parametreille vai keskustelevampi ja henkilökohtaista kokemusta korostava arviointisysteemi parempi? Tähän ei ole absoluuttista vastausta, ja turuilla ja toreilla silloin tällöin kuuluukin jupinaa tuomariston toiminnasta – ei vain palkintosijojen ulkopuolelta vaan myös yleisön joukosta.
Mahdollisen kilpailukohteen valintaan ja kilpailukokemukseen vaikuttavat luonnollisesti myös monet käytännön asiat. Kilpailuun etukäteen tutustuminen on tietenkin myös musiikillisesti tärkeää. Noora pohdiskelee seuraavasti:
”Huonosti organisoidut kilpailut turhauttavat. Kuoro ei halua kilpailumatkalla käyttää energiaansa huonosti järjestettyyn majoitukseen, epäselvään tiedotukseen tai lennosta muuttuviin aikatauluihin. Kilpailussa pitää olla toimiva organisaatio ja arvovaltainen ja luotettava tuomaristo, sillä hyvin jäsennelty ja perusteltu tuomaristopalaute on parasta, mitä kilpailuista voi saada irti. Itse osallistun mielelläni kilpailuihin, joiden säännöt mahdollistavat ohjelmiston kokoamisen kuorolle mielekkäällä tavalla. Suhtaudun varauksella esimerkiksi pakollisiin kilpailukappaleisiin: ennen osallistumispäätöstä katson aina, millainen vaadittu pakollinen teos on, mikäli sellainen on säännöissä.”
Kilpailuun osallistumiseen vaikuttaa myös moni muukin seikka. Pohdimme esimerkiksi kilpailun oletettua musiikillista tasoa kilpailukohteiden valinnassa. Kuoron sisäiseen harkintaan vaikuttavat tietenkin myös taloudelliset seikat. Osa kuoroista on myös jo kunnioitettavasti ottanut ekologiset seikat mukaan pohdintaan sekä pannut etusijalle kilpailut ja muutkin kuoromatkat, joihin pääsee kätevästi maata pitkin.
Lopuksi vielä Tatun erinomainen loppukaneetti: ”Yleisesti koen, että terve lähtökohta kuoroille kilpailujen suhteen on lähteä aina sillä mentaliteetilla, että mennään kehittämään itseä ja tekemään oma paras, eikä niinkään mitalinkiilto silmissä. Joskus se riittää ja joskus ei, mutta uskallan väittää, ettei koskaan tule tylsää tai ikävää kuoromatkaa!”
