Pääkirjoitus 2/2023: Palautteen saajana ja antajana

Kuoronjohtajan työssä palaute saadaan yleensä yllättäen. Tämä koskee niin kehuvaa kuin kriittistäkin palautetta. Kuorolaisten spontaani palaute harjoituksista ja valitsemastamme ohjelmistosta parhaimmillaan ilahduttaa, mutta saattaa myös hämmentää ja jäädä vaivaamaan mieltä. Kuten on tutkittu, ihmisen aivot muistavat helpommin nimenomaan kielteisen palautteen, ja kehuja täytyy kuulla monin verroin useammin, jotta ne pysyisivät mielessä. 

Kuoron kanssa on hyvä kehittää palautekäytäntöjä, jotta kuoronjohtaja saisi palautteen työstään rakentavasti ja strukturoidusti. Monissa kuorossa ratkaisu palautteen keruuseen on anonyymi palautelomake. Lomakkeessa on toki se hyvä puoli, että sen tuloksia voi tutkia itselle sopivalla hetkellä, eikä kriittisiä kommentteja kuule välihuuteluina kesken harjoittamistyön. Lomakkeessakin on kuitenkin myös huonot puolensa. Kuten nettikirjoittelusta tiedämme, houkuttelee anonyymius käyttämään suorasukaista kieltä, ja lisäksi kirjallisesta kommunikaatiosta puuttuvat äänenpainojen vivahteet. Itse uskon että miellyttävintä olisi käyttää palautteenannossa yhdistelmää: kerätä kuorolaisten mielipiteet lomakkeella, mutta kuoronjohtaja työntekijänä saisi kuulla palautteen keskustelussa esimerkiksi kuoron puheenjohtajan kanssa, joka voisi nostaa palautteista esiin keskeisimmät ja relevanteimmat. 

Kuoro ja johtaja saavat palautetta myös yhdessä, esimerkiksi kuorokatselmuksiin ja –kilpailuihin osallistuttaessa. Se, kuinka yhdessä saatu palaute otetaan vastaan, on hyvin tärkeää kuoron yhteishengen ja toimintakulttuurin kannalta. Ikävä kyllä aina katselmuksista kirjallisena lähetetty palaute ei ole rakentavasti ja kehittävästi muotoiltua. Pahimmillaan palaute on lista asioita, jotka tuomaristoa tai sen yksittäisiä jäseniä ovat kuoron esiintymisessä häirinneet. Tällaisen huolimattomasti muotoillun palautteen varalta voi olla viisasta kuoronjohtajan lukea palaute ensin itse ja sitten muotoilla sama pedagogisemmin kuorolaisille. Jos katselmuspalautteissa analysoidaan laulajistoa karkein sanakääntein, saattaa olla kuoron toiminnalle haitallista, että palautteet lähetetään sellaisenaan koko laulajiston luettavaksi. Ennen kaikkea haluan kuitenkin peräänkuuluttaa tuomaristojen vastuuta: tuomaristotyössä olisi tärkeää miettiä, mikä on palautteenannon tarkoitus. Onko tarkoitus antaa kuoroille eväitä kehittyä edelleen, vai vain luetella, mitä itse olisi tehnyt esityksessä toisin? 

On myös hyvä muistaa, että olemme kaikki jatkuvasti palautteenantajan roolissa kuorotyötä tehdessämme. Sanat johtajan suusta ovat painavammat kuin kuorokaverin lausumina. Joskus vitsiksi tarkoitettukin kommentti, kuten ”meidän bassot ne on taas vähän jäljessä”, saattaa jäädä laulajille vahvasti mieleen. Toisaalta ylenmääräinen kehuminenkin voi kääntyä itseään vastaan. Rehellinen ja eteenpäinkatsova palaute lienee parasta tässäkin tapauksessa. Toisinaan on hyvä kertoa, mistä nimenomaan kuorossaan iloitsee, sen jälkeen voi helpommin sanoa, mitä lähdetään seuraavaksi tavoittelemaan ja millä keinoin. 

Saara Aittakumpu
SKJ:n varapuheenjohtaja