Toisenlainen työ kuoronjohtajana

Teksti: Heidi Sirviö / Minun ääneni

Tutkimusten mukaan yhdessä laulamisella on lukuisia terveysvaikutuksia. Yhdessä laulaminen vaikuttaa niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin terveyteen positiivisesti. Pirkanmaalainen Minun ääneni -hanke on valjastanut nämä yhdessä laulamisen ja musisoinnin terveysvaikutukset muistisairaiden kuntoutuksen välineeksi. Hankkeessa työskentely on vahvistanut ja avartanut kuoronjohtajan ammatin monia mahdollisuuksia.

Kuoromusiikin ammattilaisille ja harrastajille yhdessä laulamisen hyvinvointivaikutukset ovat erityisen tuttuja: Yhteiseen maaliin tähtääminen synnyttää aivan erityistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Esiintyminen on hyvällä tavalla jännittävää, ja onnistuminen tuo iloa.

Tutkimusten mukaan kuorolaulajat kokevat elämänlaatunsa paremmaksi kuin he, jotka eivät laula kuorossa. Yhdessä laulaminen vähentää stressihormonin määrää kehossa, laskee verenpainetta ja vapauttaa endorfiineja, mikä vahvistaa positiivisia tunteita. Kuorolaulajien itsetunto kohoaa, ja he eivät koe yhtä rajuja masennuksen oireita kuin muut. Laulaminen vahvistaa keuhkoja ja hengityslihaksia sekä tukee muistia ja kognitiivisia toimintoja.

Nämä ja lukuisat muut musiikin hyvinvointivaikutukset ovat keskiössä Minun ääneni -hankkeessa, jossa tutkittu tieto on muutettu käytäntöön muistia kuntouttavaksi musiikkitoiminnaksi. Minun ääneni -hankkeen kohderyhmää ovat muistisairaat ja heidän läheisensä, vapaaehtoiset sekä heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset niin sosiaali- ja terveysalalta kuin musiikkialaltakin.

Musisointi kuntouttaa muistia

Aivokuvantamisesta tiedetään, että musiikki ja musiikin harrastaminen aktivoivat aivoja monipuolisesti. Erityisen vahvasti oma mielimusiikkimme vaikuttaa siihen aivojen osaan, jossa pitkäaikaisimmat muistomme sijaitsevat. Tuo aivojen osa säilyy esimerkiksi Alzheimerin taudissa verrattain pitkään vahingoittumattomana. Musiikki voikin aktivoida muistisairaassa jo heikentyneitä tai kokonaan kadonneita taitoja ja nostaa esiin oman elämänhistorian tapahtumia.

Minun ääneni -hankkeen ryhmänvetäjät ovat nähneet musiikin vaikutuksen lukuisia kertoja muistia kuntouttavissa musiikkiryhmissään. Jo puhumaton muistisairas on saattanut laulaa kuuluvalla ja selkeällä äänellä yhdessä muiden kanssa. Toinen kertoo silmät loistaen musiikin herättämistä lapsuusmuistoistaan, vaikka ei välttämättä muista saman aamun tapahtumia.
– Meidän ryhmissä huomaa, miten musiikki tuo muistisairaan tähän hetkeen ja saa hänestä parhaan puolen esille. Se on hämmentävää ja hienoa! sanoo hankeasiantuntija Anna Arola.

Ryhmiin on osallistunut eri-ikäisiä ja sairauden eri vaiheessa olevia muistisairaita ja heidän läheisiään sekä omaishoitajia. Ryhmissä on ollut mukana myös vapaaehtoisia kuorokummeja, yhteistyökumppaneita, ammattilaisia ja opiskelijoita observoimassa toimintaa.
– Kaikki, jotka ovat musiikkiryhmätilanteessa, saavat siitä paljon riippumatta siitä, mikä oma status on. Musiikki vaikuttaa silminnähden meihin kaikkiin, toteaa Maija Halme, Minun ääneni -hankkeen toinen hankeasiantuntija.
– Ihmiset ovat noissa hetkissä itsekin huomanneet, että musiikki on todella kokonaisvaltaista ja sitä voi hyödyntää monessa tilanteessa, täydentää hankepäällikkö Kaisa Tienvieri.

Tienvieri, Halme ja Arola toimivat kaikki hankkeessa ryhmänohjaajina ja kouluttajina. Muistia kuntouttavien musiikkiryhmien lisäksi hanke on kouluttanut sosiaali- ja terveysalan sekä musiikkialan ammattilaisia, opiskelijoita ja vapaaehtoisia musiikin kuntouttavista vaikutuksista sekä käyttämään musiikkia hyödyksi muistisairaiden ja muiden ikäihmisten kanssa työskenneltäessä.

Hankkeessa on kehitetty musiikkiryhmätoiminnan malli, jota käyttämällä voidaan tarjota sovellettua harrastustoimintaa heille, joilla toimintakyky on syystä tai toisesta muuttunut. Tätä mallia on viety eteenpäin koulutuksissa ja se esitellään hankkeessa tehdyssä Musiikkia muistille – käsikirja muistisairauden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon -oppaassa. Ryhmien ja koulutusten lisäksi hanke on järjestänyt toiminnallisia ja osallistavia konsertteja ja tapahtumia.

Enemmän on enemmän – monipuoliset taustat vahvuutena

Minun ääneni -hanke sai alkunsa toukokuussa 2021 taustayhdistys Arvokas vanhuus ARVA ry:n, musiikintutkimuksen professori Tarja Rautiainen-Keskustalon ja Tienvieren ideoinnin tuloksena. Halme ja Arola pyydettiin mukaan, sillä Tienvieri tiesi heillä olevan kiinnostusta ja taitoja toimia yhteisöllisen musiikkitoiminnan parissa.

Tienvieri on kuoronjohtaja, kulttuurituottaja ja yhteisömuusikko. Hän on työskennellyt aiemmin Tampereen yliopiston Kuuluva ääni -hankkeessa, jossa hän oli mukana kehittämässä laulullista kuntoutusmenetelmää Parkinson-potilaille. Lisäksi hän on ollut mukana Pirkanmaan kuorokeskuksen yhteisökuoro-hankkeessa. Tienvierellä on laaja kokemus kulttuurialalta muun muassa teatterin ja sirkuksen parista.
– Teatterin tekijänä musiikin tunnevaikutus on minulle tärkeää. Teatterilavalla pääosassa ei aina ole upea tekninen laulusuoritus, vaan se, että laulussa välittyvät tarina ja tunne, Tienvieri toteaa.

Halme on taustaltaan kuoronjohtaja, laulaja ja laulunopettaja. Hänellä on kokemusta yhteisökuorotoiminnasta ja teatterimusiikista. Halmeen vahva rytmimusiikin osaaminen ja pedagoginen työkalupakki kehorytmiikasta on tuonut Minun ääneni -hankkeen toimintaan monipuolisuutta laulamisen ja soittamisen rinnalle.

Arola työskentelee kanttorina ja kuoronjohtajana. Hän on opinnäytetyössään kehittänyt ja toteuttanut Mummomuskaria. Hänellä on lisäksi kokemusta yhteisötaiteesta ja taideprojektien yhteiskehittämisestä. Arolalle leikillisyys myös ikäihmisten kanssa toimiessa oli alusta asti itsestäänselvyys. Tämä rohkaisi myös Tienviertä ja Halmetta käyttämään leikillisiä keinoja ryhmätoiminnassa ikäihmisten kanssa.

Työntekijöiden erilaiset taustat ovat olleet vahvuus ihan hankkeen alusta ja kehitystyöstä asti.
– On ollut todella hedelmällistä, kun kolme erilaista ja eritaustaista ihmistä on tullut yhteen. Enemmän on enemmän! sanoo Tienvieri.
– Ideoiden määrä on ollut ihan valtava. Hanke olisi tosi erilainen ilman jotakuta meistä, Halme lisää.

Erilaisia oppijoita ja soveltavaa pedagogiikkaa

Hankkeen johtoajatuksena on ollut kehittää sellaista harrastustoimintaa, johon muistisairaat voivat osallistua ja joka tukee heidän hyvinvointiaan. Siihen on vaadittu laajaa pedagogista osaamista sekä soveltamisen ja kohtaamisen taitoa.

Minun ääneni -hankkeen työntekijät ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että tarvitaan entistä enemmän eritasoisia kuoroja. Kuoroharrastuksen jatkuminen tai jopa aloittaminen iäkkäämpänäkin on hyvin tärkeää kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta.

Ikäihmisille ja muistisairaille oppiminen on hitaampaa ja erilaista kuin esimerkiksi työikäisille. Kognitiiviset taidot hidastuvat, äänihuulet eivät toimi samalla tavalla kuin ennen, kudokset löystyvät ja erityisesti naisilla ääni madaltuu. Omien taitojen heikkenemistä voi olla vaikea hyväksyä.

Ikääntymisestä huolimatta vanhaa harrastusta olisi tärkeää voida jatkaa. Kun taidot muuttuvat, harrastuksen tulee joustaa. Muistisairaat ja ikäihmiset pystyvät oppimaan ja haluavat oppia uutta.
– Yksi meidän hankkeen tärkeimmistä osallistujilta tulleista palautteista on se, että on ihanaa, kun ikäihmisille annetaan lupa innostua. Se onkin tärkeää. Kun ihminen on turvassa ja iloinen, hän oppii, sanoo Tienvieri.
Minun ääneni -hankkeen asiantuntijat muistuttavat, että ikäihmiset ovat kaikki erilaisia. Yhdessä ryhmässä voi olla paljon eri taitotasoisia osallistujia. Ikäihmisillä on myös valtavasti elämänkokemusta ja tietoa sekä taitoa oppia ja omaksua uutta.

Ikäihmisille sovelletussa harrastustoiminnassa painotus voi olla erilainen kuin tavanomaisessa kuorotoiminnassa. Harrastuksen ja tekemisen tavoitteena ei ole pelkästään taiteellisen tavoitteen täyttäminen, vaan hyvinvointivaikutukset saavat suuren ja jopa tärkeämmän roolin. Nuo hyvinvointivaikutukset ovat tunnistettavasti läsnä kaikessa kuorotoiminnassa kuoron tasosta riippumatta. Niistä vaan puhutaan taiteellisesti tavoitteellisten kuorojen kesken vähemmän.

– Se, että kuorolaisten taitotaso ja osaaminen vaihtelevat ja tavoitteet ovat erilaisia, ei tee harrastuksesta tai kuoronjohtajan työstä vähäpätöisempää, sanoo Tienvieri.
– Meidän tämänhetkisessä työssä operoidaan eri parametreillä kuin vaikkapa ammattimaisemman kuoron kanssa. Taiteellisia, pitkäkestoisia tavoitteita ei kuitenkaan tarvitse eikä pidä unohtaa. Tavoitteellisuus motivoi ikäihmisiäkin, hän jatkaa.

Tienvieren, Halmeen ja Arolan mukaan ikäihmisten kanssa työskenneltäessä pedagogiset taidot korostuvat. Ikäihmisten parissa kohtaaminen ja rohkaiseminen sekä kuunteleminen ovat erityisen tärkeitä. On myös oltava valmiina soveltamaan toimintaa osallistujien tarpeiden mukaan aina tarvittaessa.

Monilla iäkkäämmillä laulamiseen voi liittyä jopa traumoja. Koulun laulukokeet kummittelevat edelleen monien mielessä. Minun ääneni -hankkeen tärkein viesti onkin, että kaikki osaavat ja saavat laulaa. Hankkeen asiantuntijat kannustavat käyttämään leikillisyyttä ja hassuttelua rohkeasti työkaluina. Ne auttavat usein jännityksestä eteenpäin.

Haastava ja palkitseva työ

Minun ääneni -hankkeessa työskentely on ollut Tienvierelle, Halmeelle ja Arolalle hyppy tuntemattomaan monin tavoin. Ryhmätoimintaa ei ole voitu suunnitella vain omista lähtökohdista, vaan työtä on tehty ryhmäläisten kanssa ja heidän tarpeitaan ja taustojaan tarkasti kuunnellen. Silmät ja mieli on täytynyt pitää avoinna kaikenlaisille ideoille.

Käytäntö on osoittanut, että ryhmäläisten ajatuksiin ja ideoihin tarttuminen kannattaa. Se tukee osallisuutta, luottamusta ja ryhmäytymistä. Tärkeää ei ole se, mitä ryhmänvetäjä haluaa, vaan ryhmän täytyy olla osallistujien näköinen. Pedagogille suunnitelmien muuttaminen äkisti voi olla vaikeaa.
– Isoin asia, jonka olen oppinut, on hetkeen heittäytyminen. On turvallista mennä ennalta suunnitellun kaavan mukaan, mutta siitä täytyy uskaltaa luopua. Emme ole johtajia, vaan teemme ryhmäläisten kanssa yhdessä, sanoo Arola ja saa tukea kollegoiltaan.
– Kun uskaltaa luopua ennakkosuunnitelmasta, oppii hyödyntämään omaa potentiaaliaan pedagogina. Oppii luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä, täydentää Halme.

Työskentely muistisairaiden ja heidän läheistensä parissa on ollut opettavaista, antoisaa ja merkityksellistä. Ihmisten erilaisuus, tarinat ja elämänkokemukset ovat tehneet jokaisesta ryhmästä omanlaisensa. Musiikin äärellä yhdessä oleminen on ollut hauskaa, mutta samalla koskettavaa. Ihmiset ovat jakaneet itsestään ja elämästään hyvin henkilökohtaisia asioita. Musiikki on monelle iso tuki elämän hankalissa kohdissa.

Hankkeen myötä on pohdittu myös laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä: Kuka saa esiintyä, kuka saa esittää musiikkia? Kuka nähdään aktiivisena toimijana? Miten voidaan tukea kaikkien osallistumista? Miksi muuhun kuin esteettisiin tavoitteisiin tähtäävä musiikkipedagoginen toiminta nähdään helposti vähempiarvoisena?

Hankkeen asiantuntijat ajattelevat, ettei ole tärkeää tai tarpeellista määritellä musiikin arvoa vain esteettisen tai vain sosiaalisen näkökulman kautta, eikä näiden näkökulmien tarvitse kamppailla keskenään. Kaikkein hedelmällisintä on antaa musiikin vaikuttaa meihin kaikilla sen maagisilla tavoilla. Tällöin musiikin täysi potentiaali saadaan yhteiskunnassa käyttöön. Musiikin ja sen käyttämisen rooli on kansantaloudellisestikin merkittävä, sillä erityisesti aivosairauksien kohdalla musiikki voi toimia lääkkeettömänä, kuntouttavana hoitomuotona. Muistisairaiden määrä lisääntyy ja tarve omaishoitajille ja hoivalle tulee kasvamaan. Musiikki voi osaltaan vastata tähän yhteiskunnalliseen haasteeseen.

Hankkeessa on törmätty ennakkoluuloihin sekä sosiaali- ja terveysalalla että musiikkialalla.
– Hoitaja voi pelätä, että laulaminen syö hänen ammatillista uskottavuuttaan ja kuoronjohtaja voi arastella kertoa työskentelystään sovelletun harrastustoiminnan parissa. Ennakkoluulot estävät hyvien asioiden tapahtumisen, Tienvieri sanoo.

Hankkeen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että musiikkipedagogin ammatillisia mahdollisuuksia tulee tarkastella nykyistä laajemmin. Musiikkipedagogeille olisi selvää tarvetta hoiva-alalla ja hyvinvoinnin parissa. Samalla he toteavat, että esimerkiksi kuoronjohtajakoulutus ei nykyisellään välttämättä anna valmiuksia tämän kaltaiseen työhön. Yhteisömuusikoksi voi jo opiskella, mutta soveltavaa pedagogiikkaa opetetaan melko vähän musiikkipedagogien opinnoissa. Onneksi tilanne on muuttumassa.

Kaikenlaisia kuoroja ja kuoronjohtajia tarvitaan. Ei ole keneltäkään pois, että kaikki saavat laulaa.
– Tämä työ ei ole tietenkään kaikkien juttu. Tasavertaisuutta on silti hyvä pohtia myös iän ja toimintakyvyn näkökulmasta ja tuulettaa tarvittaessa omia asenteitaan. Kaikkien kuoronjohtajien työ on osaltaan hyvinvointia luovaa, ja siitä puolesta työssä kannattaa avoimesti nauttia! Tienvieri toteaa.