SKJ:n talvipäivät 2024

Teksti: Sofia Riippi

Uusia oppeja ja verkostoitumista Kuoronjohtajayhdistyksen Talvipäivillä

Suomen kuoronjohtajayhdistyksen Talvipäivät järjestettiin 2.–3. helmikuuta 2024 Helsingissä Paavalinkirkon seurakuntasalissa. Talvipäiviin mahtui uuden oppimista, uusiin ihmisiin tutustumista, vanhojen ystävien kanssa kuulumisten päivittämistä ja upea iltakonsertti Paavalinkirkossa. Monelle perjantaina paikalle saapuneelle kuoronjohtajalle aiheutti päänvaivaa joukkoliikenteen lakkoilu, ja osa kyydeistä järjestettiinkin kimppakyydein. Itse tilaisuus päästiin kuitenkin aloittamaan ajallaan.

Kuoron äänenmuodostuksen työstäminen

Perjantain ensimmäisen workshopin piti laulaja ja kuoronjohtaja Eleriin Müüripeal. Aiheena oli kuorojen äänenmuodostus ja sointi. Müüripealin tuokiossa päästiin niin leikkimään omalla äänellä kuin kuulemaan hänen vinkkejään erilaisten sointiongelmien selättämiseen.

Müüripealin ohjaamana tutustuttiin muun muassa siihen, miten tiukalla tai rennolla pallealla laulaminen vaikuttaa lauluäänen sävyyn. Sen jälkeen sukellettiin stemmakohtaisiin ääniongelmiin. Müüripeal kertoi, että usein bassojen sointi saattaa kärsiä siitä, että he laulavat suoralla äänellä. Laulaminen kevyemmin, mutta enemmällä resonanssilla voi auttaa. Tenoreiden ongelmana on monesti äänen painaminen ja prässääminen. Heidän stemmansa ovat usein todella korkeita, joten heidän itsevarmuuttaan voi tukea kertomalla suoraan, missä lauletaan falsetilla ja missä mixed voice -rekisterillä.

Müüripealin mukaan monet kuorojen altot ovat itse asiassa sopraanoja, jotka eivät vain halua laulaa korkealta, ja näin heiltä saattaa  puuttua reilu ja mehevä rintaääni. Rintaresonanssin ymmärrystä voi hakea esimerkiksi laittamalla käden rinnalle ja ajattelemalla, että ääni soi käden läpi. Kakkosaltot laulavat sen sijaan monesti äärimmäisen rintavoittoisesti, jolloin heidän huomiotaan kannattaa suunnata kaularesonanssiin ajatellen, että laulajalla on kaiutin kaulassa, joka avautuu suoraan taaksepäin. Kaiuttimesta ääni ikään kuin valuu taakse- ja alaspäin. Tämä ajatus auttaa pitämään kurkunpäätä paikoillaan ja soittamaan koko kehoa. Sopraanoiden yleisin ongelma tuntuu olevan, että kurkunpää alkaa nousta sitä mukaa  mitä ylemmäs lauletaan. Asiaa voi koittaa auttaa pyytämällä laulamaan pienellä vibratolla. Lisäksi korkeimmissa paikoissa sopraanoiden kannattaa unohtaa muut vokaalit ja laulaa vain A:lla ja Ä:llä muiden stemmojen pitäessä huolta tekstistä.

Lisäksi Müüripeal käsitteli ylipäätään kuorosoinnin rakentamista: miten dynamiikkoja kannattaa joskus rakentaa basso edellä ja miten soljuvampaa legatolaulamista voi edesauttaa. Pitkästi käsiteltiin myös niin tekstin kuin intonaationkin työstämistä. Monesti kannattaa välttää sanomista, että joku laulaa epävireisesti, vaan pyrkiä mieluummin antamaan lauluteknisiä neuvoja, joilla vire korjaantuisi.

Tekoälyn mahdollisuuksia

Päivän toisessa tuokiossa kuoronjohtaja Tommi Penttinen kertoi omista havainnoistaan sen suhteen, miten tekoälyä voisi hyödyntää kuoronjohtajan työn syventämisessä ja täydentämisessä. Penttisen mukaan on hyvä huomioida, että ChatGPT on huono improvisoimaan, joten siihen kannattaa lähtökohtaisesti suhtautua kuin pieneen lapseen. Lisäksi ChatGPT vastaa aina, joka on niin sen vahvuus kuin heikkouskin. Useimmiten vaikeinta tekoälyn hyödyntämisessä on sille riittävän selkeiden ja yksiselitteisten ohjeiden antaminen.

ChatGPT:tä voi pyytää kirjoittamaan erilaisten tekstien runkoja, mutta myös pyytämällä sitä analysoimaan kirjoittajan itsensä kirjoittamaa tekstiä. Tekstejä, joissa ChatGPT voisi toimia apukätenä, voisivat olla esimerkiksi kuorokonsertin ohjelmalehtinen tai vaikkapa pidempi sähköposti kuorolaisille. Vieraskielisen laulun tekstin kääntämiseen tekoäly toimii erityisen hyvin.

ChatGPT:tä voi hyödyntää myös inspiraation lähteenä. Siltä voi pyytää esimerkiksi ideoita konserttien teemoista ja tyylilajeista, tai sen kanssa voi vaikkapa pallotella ideoita eri kulttuurien tai aikakausien hyödyntämisestä ohjelmistoissa. ChatGPT:n avulla voi myös lähteä vaikkapa mielikuvitusmatkalle käsillä olevaan kappaleeseen pyytämällä sitä kuvailemaan yksityiskohtaisesti kappaleen syntyhetken aikaa ja paikkaa – ikään kuin maalamaan kuvan sävellyshetken maailmasta. Tällainen lähestymistapa voisi toimia myös kuorolaisille kotitehtävänä kappaleeseen tutustumisessa.

Säveltapailullisia työkaluja

Perjantain viimeisen tuokion veti Soila Jaakkola. Hän kartoitti erilaisia säveltapailullisia työkaluja kuorotyöskentelyn tueksi. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa vilkaista Jaakkolan kirjoittamaa väitöskirjaa, joka löytyy otsikolla Polkuja kuorosäveltapailuun. Väitöskirjassaan hän tutki erilaisia kuorosäveltapailukirjoja aikuisen kuorolaulajan nuotinluku- ja säveltapailutaidon kehittäjinä.

Monessa kuorossa työskennellään useimmiten nuottilähtöisesti, ja jos kuoronjohtaja soittaa aina malliksi, jonka jälkeen muut toistavat, on se suhteellisen hidas tapa toimia. On kaikkien etu, että kuorolaulajat kehittyvät säveltapailussa paremmiksi. Kuorosäveltapailua voi Jaakkolan mukaan toteuttaa esimerkiksi erillisenä kurssina, periodina tai leirinä, jota voi vetää kuoronjohtaja itse tai joku muu. Tällainen lähestymistapa voi toimia joillekin ryhmille, mutta toisille erikseen paikalle “raahautuminen” voi aiheuttaa ongelmia. Toinen vaihtoehto on integroida säveltapailu osaksi kuoroharjoituksia ja nivoa se esimerkiksi osaksi äänenavausta tai ohjelmiston harjoittelua. Voi myös pitää erillisen säveltapailuhetken kuoroharjoitusten aikana. Äänenavausharjoitteen yhteydessä voi esimerkiksi harjoitusta muuttaa niin, että lauletaankin sävelten nimillä, ja ”Jos homma alkaa tuntua liian helpolta, niin transponoidaan välillä.”

Konserttitunnelmaa

Talvipäivien ensimmäinen päivä huipentui upeaan iltakonserttiin Paavalinkirkossa. Illan avasi Lempikuoro johtajanaan Julia Lainema, jota seurasi SEIM Ensemble luotsaajanaan Riku Miettunen. Viimeisenä lavan valtasi Grex Musicus johtajanaan Kirsi Tunkkari. Konsertissa luovutettiin myös Vuoden kuoronjohtaja 2024 -palkinto Elisa Huoviselle. 

Soinnillisia työkaluja

Lauantaiaamun avasi Jaana Turunen, kuoronjohtaja ja Estill Voice Training -kouluttaja, aiheenaan kuoronjohtajan työkaluja soinnin kehittämiseen. Hänen painokkain oppinsa oli, että niin kuorolaulajien kuin monien kuoronjohtajienkin tulisi laulaa vähemmällä ilmanpaineella. Toinen pääkohta oli kehon pysyminen elastisena, josta ei voi koskaan muistuttaa liikaa.

Estillin oppien mukaan laulamisen taustalta löytyy neljä erilaista äänenkäyttötapaa, jotka ovat narina, paksuilla äänihuulilla laulaminen, ohuilla äänihuulilla laulaminen sekä se, että äänihuulet eivät osu toisiinsa lainkaan. Viimeksi mainittu kuulostaa aivan junan pilliltä. Näiden päälle voidaan sitten lisätä muita efektejä, kuten esimerkiksi belttausta tai twängiä.

Turusen workshopissa päästiin tekemään useita erilaisia harjoitteita, joista monet olivat suoraan toimivia myös kuoron ryhmäyttämiseen. Yhdessä tällaisessa harjoitteessa otettiin kaveria käsistä kiinni niin, että käsivarret ottivat yhteen. Toinen laittaa kätensä sisäpuolelle ja toinen ulkopuolelle. Kun käsiä työnnetään toisen käsiä vasten, molemmat saavat tukea laulamiseensa. Toisessa harjoitteessa kaveri laittaa kolmen sormen sormenpäät toisen takaraivolle, ja sormenpäillä painetaan aina millin verran enemmän sitä mukaa mitä ylemmäs lauletaan. Tämä sai aikaan suurien lihasten aktivoitumista ja rohkeampaa äänenkäyttöä.

Yhdenvertaisempaa ohjelmistosuunnittelua

Julia Laineman pitämässä tuokiossa keskusteltiin ohjelmistovalintojen moninaisuudesta: miksi se tulisi huomioida, ja mistä ohjelmistoa kuorolle voi etsiä. Laineman mukaan moninaisuuden huomioiminen kannattaa jo siksikin, että voitaisiin taata taiteellinen kiinnostavuus niin yleisön kuin laulajankin näkökulmasta, ja sitä kautta myös erilaisten yleisöjen tavoittaminen. Ei ole olemassa yhtä määritelmää ”hyvälle musiikille”, minkä lisäksi elämykset, hauskuus ja vaihtelevuus sekä yhdenvertaisuus itsessään ovat hyviä syitä moninaisuuden huomioimiselle.

Ohjelmistovalintojen moninaisuutta voi lisätä ottamalla huomioon eri aikakausia, kieliä ja genrejä, mutta myös tematiikkaa, etnisyyttä tai kokoonpanoja. Viime aikoina on myös paljon puhuttu siitä, kuka esitettävän teoksen on säveltänyt. Hyviä näkökulmia on myös pohtia sitä, onko eri äänialoilla mahdollisuuksia ilmaista itseään tasapuolisesti ja jakaantuvatko soolot tasaisesti. Myös kappaleiden pedagogisuus eli se, mitä eri kappaleet voivat opettaa, voivat tarjota ajatuksia monipuolisen ohjelmiston suunnitteluun.

Ohjelmistojen etsimisestä käytiin pitkään keskustelua ja jaettiin vinkkejä hakutavoista. Kuoron omien arkistojen ja kuoron musiikkilautakunnan hyödyntämisen lisäksi esimerkiksi podcastien kuunteleminen tai koulutuspäivillä, konserteilla ja festivaalilla käyminen voi tarjota uusia ohjelmistoideoita. Omien mielikappaleidensa säveltäjien tai sovittajien nimiä kannattaa myös laittaa korvan taakse, jos heiltä löytyisi muitakin helmiä. Lisäksi netistä löytyy useita sävellystietokantoja, joita kahlaamalla voi löytää paljon sellaista musiikkia, jota ei muuten löytäisi. Yksi tällainen sivusto on esimerkiksi composerdiversity.com.

Oman kuoron äänittäminen

Kristian Hebergin ja Reijo Aittakummun matkassa otettiin syväluotaava katsaus siihen, miten oman kuoron konsertin voisi äänittää itse. Tuokio polkaistiin käyntiin käymällä läpi mitä laitteita ja ohjelmistoja äänittäminen vaatii. Heberg ja Aittakumpu kävivät myös läpi miten laitteet kytketään, miten mikrofoneja voidaan äänitystilanteessa asettaa ja millaista jälkityöstöä materiaalille voi tehdä.

Äänityslaitteisiin ja olemassa oleviin vaihtoehtoihin tutustuminen on suo, johon voi upottaa loputtomasti aikaa ja rahaa. Palapeliä voi kuitenkin lähteä rakentamaan palikka kerrallaan ja esimerkiksi tallentimista Zoom on ehdottomasti eniten käytetty helppokäyttöisyytensä ja hyvän hinta-laatusuhteensa ansioista. Etenkin H6-malli saa suosituksia, sillä siitä löytyy omat mikrofonit, ja lisäksi siihen voi myös kytkeä muutaman mikrofonin. Mikeistä hyvään hinta-laatusuhteeseen pääsee esimerkiksi Line Audion mikrofoneilla. Seuraava askel olisi satsata omaan äänikorttiin ja tietokoneeseen, ja näiden yhteyteen hankkia jonkinnäköinen digitaalinen audiotyöasema DAW, jolla musiikkia voi äänittää ja työstää. Näitä ohjelmia löytyy niin ilmaisena, kuten esimerkiksi Garageband tai Waveform, kuin myös maksullisina, joista esimerkkeinä mainittakoon Reaper tai Pro Tools.

Hebergin ja Aittakummun workshop oli niin silmiä kuin korviakin avaava, ja vaikka haltuun otettava aihekokonaisuus oli valtava, niin ehkäpä yksi päivän tärkeimmistä anneista oli, että tekemällä oppii, kun vain alkaa rohkeasti kokeilla.

Konserttien analysoiminen yhdessä

Lauantain ja koko Talvipäivien viimeinen tuokio käsitteli kuoron palautteenannon ja keskustelukulttuurin kehittämistä, ja sitä luotsasivat Kirsi Tunkkari ja Ida Olsonen. Heidän mukaansa hyvään keskustelukulttuuriin kannattaa panostaa, ja jokainen heidän kuoronsa konsertti puretaan yhdessä koko porukalla jollain tavalla. Purku voi olla vaikkapa yhteinen illanvietto, missä ensin katsotaan konsertin taltiointi ja sitten keskustellaan siitä tai vaikkapa nopeampi yhden sanan tai lauseen kommenttikierros seuraavalla treenikerralla.

Tunkkari ja Olsonen olivat myös kehittäneet lomakkeen, joka käsitteli konsertin purkua. Lomakkeeseen oli listattu erilaisia aiheita arvioinnin tueksi. Koko lomake oli jaettu neljään eri osa-alueeseen, jotka olivat big picture, musiikki ja esiintyminen, fiilis sekä tuotanto. Näiden jokaisen kategorian alta löytyi kattava lista erilaisia kohtia ajatuksien ruokkimiseksi, kuten esimerkiksi konserttipäivän kulku ja lipunmyynti, mutta myös muodostelmat, draamankaari ja äänenannot. Kirsikkana kakun päällä lomakkeesta löytyi myös kolmen kohdan fokus, jossa tuli nimetä keikan onnistuminen, jotain mitä tekisi toisin sekä jotain, minkä haluaisi myös seuraavallekin kerralle. Asioista puhuminen ja konsertin analysoiminen yhdessä vie koko porukkaa eteenpäin, kun ymmärrys aiheesta kasvaa ja muiden näkökulmia oppii hahmottamaan paremmin.