Yhdistävä tekijä

Mikä kokoaa laulajat yhteen, kun kuoro kokoontuu pidemmän etäisyyden päässä? Onko yhdistävä tekijä musiikki, toiset laulajat vai peräti kuoronjohtaja itse? Kolme kuoronjohtajaa kertoo kokemuksistaan: miten kuoron vetovoima rakentuu silloin, kun laulajat asuvat etäällä toisistaan ja harjoituksiin osallistuminen vaatii toisenlaista sitoutumista.

Ilmapiiri

Kadri Joamets on johtanut Rovaniemeläistä Seitakuoroa noin kaksikymmentäviisi vuotta. Kadri kuvailee, että Seitakuoron toiminnassa hyvä tunnelma yhdistyy vaihtelevaan ohjelmistoon, joka tarjoaa harrastuneille laulajille sopivasti haastetta ja mielenkiintoa. Nämä kaksi asiaa yhdessä tekevät sen reseptin, joka kiinnittää laulajat vuosiksi mukaan.

Nykyisellään Seitakuoron koko on noin 25 laulajaa ja ikäjakauma laaja, parikymppisistä seitsemänkymppisiin. Kadri kertoo, että laulajat tulevat harjoituksiin kauempaakin:

– Pitkään yksikin laulaja matkusti Rovaniemelle harjoituksiin Ranualta. Tällä hetkellä yksi laulajista käy harjoituksissa Tervolasta 60 kilometrin päästä. Kuoroyhteisön vetovoima motivoi matkustamaan. Ihmiset ovat keskenään hyviä kavereita, kuorossa on vahva, tiivis yhteinen henki. Yhteisö on se palkinto, jonka harjoituksissa käymisestä saa.

Kadri kertoo, että osa laulajista saattaa kulkea samassa autossa harjoituksiin, ja silloin matkoilla tulee puhuttua kuoron asioista ja ohjelmistosta muiden laulajien kanssa myös harjoitusten ulkopuolella. Automatkoja voi myös hyödyntää harjoitteluun: stemmanauhat tai äänitykset toimivat hyvänä treenitaustana ajomatkalla.

Seitakuorossa viikoittaisten harjoitusten lisäksi järjestetään joka kausi vähintään kolme laululeiriä sekä stemmaharjoituksia ja muita ylimääräisiä harjoituksia. Kadrin mielestä kuoron vahva yhteishenki heijastuu kaikkeen kuoron toimintaan harjoituksista matkoihin ja muihin projekteihin ja luo pohjan sille, että kuorolaiset sitoutuvat harjoittelemaan näin aktiivisesti.

Musiikilliset elämykset

Suomen Nuorisokuoron laulajista moni tulee suuremmista opiskelijakaupungeista; Oulusta, Jyväskylästä, Turusta, Helsingistä ja Tampereelta. Mukana on kuitenkin ollut laulajia myös esimerkiksi Kajaanista ja Kemijärveltä. Nuorisokuoron toiminta on suunnattu 16-29 vuotiaille ja tällä hetkellä kuoron koko on kolmekymmentä laulajaa.

Tyypillisesti Nuorisokuoro kokoontuu kerran kuussa viikonloppuleirille johonkin päin Suomea.

– Harjoituspaikkoja valitessa joudumme aina miettimään, matkustaako suuri osa etelässä asuvista kuorolaisista jonnekin kauemmas vai pidetäänkö leiri Etelä-Suomessa, jossa suuri osa laulajista asuu. Vaihteluun pyritään, ja nyt esimerkiksi syksyllä ollaan Oulussa, kun osallistumme siellä Lasten ja nuorten laulujuhlille, Nuorisokuoron johtaja Elisa Huovinen kertoo.

Kaksikielisen Suomen Nuorisokuoron taustalla toimii musiikkiliitto DUNK, De Ungas Musikförbund i Svenskfinland, joka korvaa laulajille matkakulut, majoituksen ja ruuat harjoitusten ja muiden matkojen yhteydessä. Tarkoituksena on tehdä kuorosta saavutettavampaa heillekin, jotka eivät asu suurissa kaupungeissa. Niinpä harjoituspaikat pyritään aina valitsemaan niin, että julkisilla on kätevä saapua paikan päälle ja leiriaikataulut suunnitellaan julkisten yhteyksien mukaan.

– Hyvin tärkeä asia tämän kuoron toiminnassa on se, että korvataan kuluja. Harva pystyisi muuten tekemään tällaista kotikaupunkinsa ulkopuolella, Elisa kiittelee kuoron taustaorganisaatiota.

Elisa kokee, että kuorolaiset sitoutuvat kuorossa laulamiseen yleisesti hyvin ja laulajat pitävät kuoroa korkeassa arvossa. Hän arvelee, että Nuorisokuoron laulajat tulevat kuoroon hakemaan musiikillisia elämyksiä vielä vahvemmin kuin löytämään yhteisön.

– He pitävät siitä, että ohjelmistoja tehdään tiheällä tahdilla. Esimerkiksi viime syksynä, kun kuoro lauloi lähes pelkästään albumille äänitettyjä kappaleita, moni vaikutti siltä, että olisi halunnut tehdä jo muutakin, Elisa hymyilee.

Elisa näkee myös yhteisön tärkeänä osana kuoron vetovoimaa. Moni laulaja aloittaa hyvin nuorena ja heistä kasvaa kuorossa tiivis porukka:

– Koska laulajat tapaavat vain leireillä, ajattelen, että musiikkivetoisuus on vielä tärkeämpi juttu heille. Mutta ei kuorossa tietenkään jaksaisi olla, elleivät ihmiset olisi kivoja. Jokaisen harjoitusleirin yhteyteen pyritäänkin järjestämään aikaa yhdessäololle.

Yhteisöllisyyttä etäyhteydellä

Vielä suurempien etäisyyksien äärellä on Ulkosuomalaisten suurkuoro, jonka laulajat kokoontuvat ympäri maailmaa laulamaan etäyhteydellä.

– Kuoro on perustettu ja pohja toiminnalle luotu etäaikana keskellä koronapandemiaa, joten etäharjoitusten pitämiseen on syntynyt tietynlainen luonnollisuus. Kaikki laulajista eivät välttämättä ole koskaan tavanneet toisiaan livenä. Mutta sitten kun tavataan, on se ihmisten välille syntyvä yhteys aivan ihanaa! toinen kuoron johtajista, Seattlessa asuva Maria Männistö iloitsee.

Kuoron johtajat Maria Männistö ja Eva-Christina Pietarinen suunnittelevat syksyn aikana uuteen kuorokauteen tarvittavat materiaalit, kuten nuotit, kotiharjoittelun tukena toimivat treeniäänitteet ja muut harjoituksiin ja konsertteihin liittyvät asiat. Kuoron harjoituskausi alkaa vuoden alussa huipentuen kesällä pidettävään livetapaamiseen ja esiintymisiin. Kuoro kokoontuu etäharjoituksiin keskimäärin joka toinen lauantai klo 20.00 Suomen aikaa, joka on klo 10.00 Seattlessa aamulla.

– Tähän asti harjoituksissa on ollut mukana laulajia lähinnä Amerikoista ja Euroopasta. Aasian aikavyöhykkeet toisivat suunnitteluun uudenlaista haastetta, Maria naurahtaa.

Ulkosuomalaisten suurkuoron laulajien ikähaarukka on hyvin laaja, aivan kahdeksankymppisiin asti. Mukana on laulajia, jotka ovat harrastaneet kuorolaulua hyvin pitkään, mutta myös heitä, joille Ulkosuomalaisten suurkuoro on ensimmäinen kuoro. Projekteihin on osallistunut yli 250 laulajaa 15 eri maasta. Konserteissa kuoron koko on pienempi, 50–80 laulajaa.

Eva-Christina ja Maria kertovat, että osa laulajista tulee mukaan suomenkielisen yhteisön takia, osa on kiinnostunut vaikkapa runolaulusta. Jotkut haluavat tutustua Suomen historiaan ja kulttuuriin. Harjoitukset pidetään sekä suomeksi että englanniksi, joten mukana on myös kielenoppimisen näkökulma. Suurin osa laulajista on itse Suomesta ulkomaille muuttaneita, vaikka joitain toisen ja kolmannen polven ulkosuomalaisia on myös mukana.

– Ulkosuomalaisten suurkuoro tarjoaa laulajille sitä, mitä muista kuoroista ei saa: suomen kieltä, suomalaista musiikkia, sitä kotifiilistä kauemmaskin Suomesta, Eva-Christina kuvailee.

– Harjoituksissa haluamme antaa tilan yhteisöllisyydelle ja yhdessä musisoinnille riippumatta siitä, onko laulajilla mahdollisuuksia kokoontua livenä paikan päälle vai ei. Yhteisö on aina avoin kaikille, vaikkei laulaja voisi osallistua lopputavoitteeseen, konsertteihin tai muihin. Tärkeää on, että ihmiset kokevat kuuluvansa ryhmään, Maria kuvailee.

– Pyrin aina tervehtimään jokaista ja samalla luomaan yhteyksiä myös laulajille, jotta he tutustuisivat toisiinsa ja saisivat käsityksen siitä, keitä harjoituksissa on läsnä. Saatan kysyä: mitä kuuluu Tukholmaan, onko teillä Kreikassa tullut lunta? On tärkeää, että ihmiset kokevat kuuluvansa ryhmään vaikkeivat olisi koskaan tavanneet toisiaan livenä, Eva-Christina kertoo.

Haasteita ja palkitsevia hetkiä

– Ehdottomasti haasteena on se, etteivät laulajat kuule toisiaan ja ettemme me johtajat kuule laulajia, Eva-Christina kertoo Ulkosuomalaisten suurkuoron harjoittelusta.

Kuoroon ei ole koelauluja, ja Eva-Christina ja Maria kertovat, etteivät he oikeastaan aina myöskään tiedä, miltä yksittäisen laulajan ääni kuulostaa.

– Monen ääni on kuitenkin tullut tutuksi esimerkiksi virtuaalikuorojen äänitteitä kootessa ja monet laulajista ovat osallistuneet livetapaamisiin, kertoo Eva-Christina.

Livetapaamisissa fokus onkin soinnin rakentamisessa ja johtajan seuraamisen vahvistamisessa.

– Muistan ensimmäisen kerran kun kokoonnuttiin livenä! Olin, että huhhuh! Se vaati vähän ekstraa, että kuoro alkoi kuulostamaan kuorolta, Eva-Christina nauraa.

– Teimme silloin heti istumajärjestyksen ja se auttoi paljon! Nykyään kuoron sointi on heti livetapaamisten alusta alkaen paljon tasaisempi, Maria kertoo.

Ulkosuomalaisten suurkuoro kokoontuu laulamaan yhteen vain noin kerran vuodessa. Suomen Nuorisokuoro näkee toisiaan keskimäärin kerran kuukaudessa, mutta johtajalle työskentely on silti selkeästi erilaista kuin samassa kaupungissa viikoittain harjoittelevan kuoron kanssa:

– Joskus ne harjoitusten väliin jäävät pitkät ajat voivat tuntua vähän yksinäisiltä, kun ei näe kuorolaisia. Toisaalta on ollut ihana saada kollegio DUNKista! Nuorisokuoron toimintaa kun suunnittelee mun lisäksi esimerkiksi kuoron tuottaja, kertoo kuoron johtaja Elisa.

Harjoitusten väliselle ajalle kasaantuu paljon suunnittelua, jotta viikonloppuharjoituksesta saa parhaan hyödyn irti:

– Tavallaan tässä mallissa odotukset ovat korkealla siinä, miten asiat etenevät viikonlopun aikana. Minulle kuoronjohtajan ammatissa parasta on kuoron kanssa kasvotusten vietetty aika, joten koen hieman raskaampana tapana tämän työskentelymallin. Toisaalta kalenteriin tulee rauhaa, kun harjoitusperiodien välillä saattaa olla viisikin viikkoa treenitaukoa, Elisa pohtii.

Nuorisokuoron toiminnan aktiivisuus riippuu kunkin kauden taloudellisista resursseista ja siitä, kuinka paljon yhteistyöprojekteja kaudelle on tiedossa. Konsertit sijoittuvat yleensä viikonloppuleirin yhteyteen ja niiden ajankohdissa pyritään huomioimaan se, että matkustaminen on väsyttävää.

– Harjoitusleirillä instrumentti pitää aina lämmitellä takaisin vireeseen treenitauon jälkeen. Laulajat eivät ole nähneet toisiaan pitkään aikaan ja matkustuspäivät ovat väsyttäviä. Tämä kuoro onkin erityinen siinä, että viikonloppuleirillä sunnuntai on usein soinnin kannalta parempi päivä kuin lauantai, Elisa naurahtaa.

Elisa ajattelee, että Nuorisokuoron toimintamallissa kokoontuminen harvempaan tahtiin luo yksittäiselle laulajalle positiivisella tavalla enemmän vastuuta omasta osuudestaan kokonaisuudessa:

– Koen, että tässä formaatissa on helpompi antaa kotiläksyjä. On helpompaa sanoa ääneen, että nämä asiat pitää tapahtua harjoitusten välissä. Laulajilla on enemmän vastuuta siinä mitä antavat kuorolle harjoitusten välissä. Se on myös yksi syy, miksi nuotinlukutaitoa ja korvakuulolta laulamista havainnoidaan koelauluissa. Kuorolla ei ole yleensä harjoitusnauhoja käytössä, joten omatoimisesti materiaalin haltuun ottamiselle täytyy löytyä osaamista.

Taide tekemisen keskiössä

Kadri Joamets kertoo, että Lapissa on elinvoimainen kuorokenttä: pienissä kylissäkin on yleensä oma kuoronsa. Rovaniemellä kuoroja on runsaasti erilaisia. Seitakuoro erottuu kuitenkin muista kuoroista vaativammalla ohjelmistollaan ja harrastuneella laulajistollaan. Suurin osa laulajista on lapsesta asti laulua harrastaneita ja monet opiskelevat musiikkiopistossa laulua.

Seitakuoron toiminnassa keskeistä on paikallisen kulttuurin edistäminen paikallisten säveltäjien ja muusikoiden kanssa tehdyn yhteistyön kautta. Konsertteja pidetään usein Rovaniemen ulkopuolellakin: Seitakuoro on esiintynyt niin Hetan musiikkipäivillä kuin Ylläs a cappella -tapahtumassa ja kevät– ja joulukiertueet suuntautuvat laajalle alueelle Lapissa.

– Rovaniemelllä yleisö on sitoutunutta ja paikallisia toimijoita kannustavaa, konsertteihin riittää hyvin yleisöä. Tämän vuoden huhtikuussa Seitakuoro ja Sekakuoro Kielas esittivät yhdessä Bachin motetteja järjestäen konsertit niin Rovaniemellä kuin Kemissä.

Myös Nuorisokuoron konsertit suuntautuvat eri puolille Suomea. Vuonna 2019 perustetun kuoron toiminta on laajentunut lyhyessä ajassa ja kuoro instrumenttina kehittynyt paljon.

– Koronapandemian jälkeen toiminta on kasvanut lineaarisesti. Tällä hetkellä meillä on aika paljon sisältöä yhden toimintavuoden aikana. Sekä harjoitusmäärät että konsertointi on kasvanut. Vuonna 2022 teimme kuoron ensimmäisen levyn ja sen jälkeen mukaan on tullut ulkomaanmatkoja, festivaaleja, kilpailuja ja toinen levy. Sointi on kypsynyt, kun laulajat kasvavat ihmisinä ja muusikkoina. Mukana on paljon alusta asti mukana olleita, ja pidemmän ajan sitoutuminen kehittää sointia yhtenäisemmäksi, Elisa iloitsee.

Kaudet eroavat toisistaan välillä paljonkin: Nuorisokuoron vuosi 2025 sisälsi kuoron toisen levyn äänittämisen ja pari konserttia syksyllä, mutta nyt vuoden 2026 aikana kuoro on ehtinyt pitää jo kaksi konserttia ja tulossa on kaksi kotimaista festivaalia sekä ulkomaanmatka Sveitsiin konserttikiertueelle.

– Sveitsissä esitetään ohjelmistoa, joka kiertyy kunnioituksen ja suvaitsevuuden teemoihin yhteisen musisoinnin kautta. Tällaiset projektit tarjoavat laulajille arvokkaita ja merkityksellisiä hetkiä, Elisa kertoo ja jatkaa:

– Näkisin, että kuoron toiminta todennäköisesti tulevaisuudessakin pitää sisällään paljon yhteistyötä muiden kuorojen ja yhtyeiden kanssa, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Samalla haluamme pitää kuoron ydintoiminnan elinvoimaisena, eli muun muassa tilata uusia sävellyksiä ja tehdä omia konserttituotantoja.

Nuorisokuoron toiminnan perustana on alusta asti ollut korkeatasoisen vokaalimusiikin tekeminen samalla toimien musiikillisena kasvualustana nuorille. Tilausteokset suomalaisilta säveltäjiltä ja erityisesti nuorilta säveltäjiltä ovat toiminnassa tärkeänä osana.

Ulkosuomalaisten suurkuoron livetapaamisia ja esiintymisiä pyritään järjestämään joka toinen vuosi Pohjois-Amerikassa, joka toinen Euroopassa. Tänä kesänä kuoro on suuntaamassa viideksi päiväksi Viroon. He osallistuvat siellä inkerinsuomalaisille laulu– ja tanhujuhlille. Inkerinsuomalaisia säveliä löytyy myös kuoron 2022 julkaistulta Yli rajojen -levyltä. Suomen ja suomensukuisten kielten esillä pitäminen on kuoron toiminnassa tärkeää.

Toiveita tulevaan

Eva-Christina toivoo, että Ulkosuomalaisten suurkuoron kautta ulkosuomalaisuutta voisi tuoda enemmän esiin Suomessa.

– Olisi hienoa voida vahvistaa vuoropuhelua Suomessa ja ulkomailla asuvien ulkosuomalaisten välillä. Uskon, että se lisäisi ymmärrystä siitä, mitä on olla ulkosuomalainen, Eva-Christina miettii.

Kadri kertoo, että Seitakuoron toiminta on tällä hetkellä hyvällä ja energisellä pohjalla. Hän kuitenkin pohtii kuorotoiminnan saavutettavuutta ja sitä, miten olisi mahdollista tukea heitä, jotka matkustavat harjoituksiin kauempaa. Myös Elisan ajatukset Nuorisokuoron tulevaisuudesta kytkeytyvät saavutettavuuteen:

– Toivon, että Suomessa nähtäisiin kansallisen nuorisokuoron arvo vahvemmin. Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät mikä merkitys tällaisella lippulaivakuorolla on, aivan kuten urheilun kohdalla. Kun nuorille on esikuva, että tällaista on, se kannustaa harrastamaan. Tämän ei myöskään pitäisi olla yhden tahon varassa, vaan useamman toimijan yhteinen tehtävä. Kun meillä on laulavia lapsia tulee heistä myös aikuisia, jotka tukevat kulttuuria.

Elisa korostaa, että kyse on arvovalinnoista: pienemmissäkin maissa, kuten Virossa ja Latviassa, panostetaan rahallisesti kuorotoimintaan runsaasti suhteessa väkilukuun ja valtion talouteen.

– Unelmani olisi, että Suomessa olisi kansallisia tai alueellisia kuorokoulumahdollisuuksia: mahdollisuus kaikille lapsille osallistua kuoromusisointiin, sukupuolesta, varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta.

Kirjoittanut Julia Lainema