Uuden kuoron perustaminen – kolmen johtajan ajatuksia
Haastateltavamme
Kaisa Halmemies on jyväskyläläinen kuoronjohtaja ja laulupedagogi, joka työskentelee koulutuskuntayhtymä Gradiassa sekä taiteen perusopetuksen että ammattiopiston puolella. Kaisa on ollut perustamassa kaikkia tällä hetkellä johtamiaan kuoroja; Rytmihäiriötä, Kipinät-kuoroa ja diskanttikuoro Valoisaa. Lisäksi tällä hetkellä valmisteilla on muutama uusi kuoroprojekti Gradian toiminnan piirissä.
Valokuvaaja Jaakko Manninen.
Viena Kangas on alun perin Oulusta kotoisin oleva, pääkaupunkiseudulle asettunut kuoronjohtaja, ja keikkailee laulajana muun muassa Helsingin Kamarikuoron riveissä. Viena on ollut perustamassa lapsikuoro Candominia, Naiskuoro Kuplivaa sekä Vino Ensembleä. Kuorokokoonpanojen lisäksi Viena on ollut mukana käynnistämässä Bach Collegium Helsinki -kollektiivin toimintaa ja tuoretta kuoromusiikin festivaalia nimeltä Avaus.
Hanna Kronqvist toimii kuoronjohtajana Turussa (opiskelijakuorot Florakören ja Brahe Djäknar), Vaasassa (kamarikuoro NOX) ja koko ruotsinkielisessä Suomessa (diskanttikuoro Exaudio). Ihmisten ja musiikin kohtaaminen inspiroi Hannaa, ja yhdessä kuorojensa kanssa hän tutkii mielellään eri musiikkityylejä. Hanna on ollut perustamassa diskanttikuoro Exaudiota.
Fotograf Niklas Günsberg.
Alkukipinä
Kysyin haastateltavilta, mistä aloite uuden kuoron perustamiseen tulee.
– Homma lähtee aina tarpeesta – joko itsestä tai ulkopuolelta. Parasta on kun nämä kohtaavat! Tarvitaan suunnittelua, resursseja, tilat ja tietenkin innokkaita laulajia, Kaisa kuvailee.
Vino Ensemblen ja Exaudion ydinporukat tunsivat toisensa aiempien yhteisten kuoroprojektien kautta, ja käynnistivät toimintaa inspiroivan musiikillisen vision ympärille. Myös Kuplivan perustamistarina muistuttaa kovasti tätä; lapsikuoron vanhemmat olivat laulaneet pienellä porukalla yhdessä, ja pyysivät Vienaa mukaan perustamaan omaa uutta kuoroa.
Olemassaoleva organisaatio voi myös toimia konkreettisena alustana ja tukirakenteena. Lapsikuoro Candominille sellaisena toimi nuorisokuoro Candomino. Candominin tapauksessa laulajien rekrytoinnissa auttoi auttoi sisarkuoron “brändi”. Rytmihäiriö aloitti osana Keski-Suomen sairaanhoitopiirin työhyvinvointi-toimintaa. Näin rekrytointiin oli heti selkeä viiteryhmä.
Tai sitten ilmoituksen uudesta kuorosta voi jakaa julkisesti sosiaalisessa mediassa ja ryhtyä sitä kautta kasaamaan ydinporukkaa kiinnostuneista! Näin Kaisa on menetellyt Kipinät-kuoron, Valoisan ja vaihtovuotenaan Tanskassa perustamansa Exchange Your Voices -kuoron kanssa.
Mahdollista uutta kuoroprojektia valmistellessa Viena suosittelee pohtimaan kysyntää potentiaalisten kuorolaisten keskuudessa, ja varmistamaan, että idea kohtaa suunnitellun kohderyhmän kiinnostusten ja tarpeiden kanssa.
– Jos on selkeä idea, innostus ja tunne siitä että tälle voisi olla oma paikkansa, niin se on todella merkityksellistä!
Vapaus omannäköiseen toimintaan
Kun kuoron perustaa itse, saa uudesta kuorokulttuurista ja -yhteisöstä muovattua juuri omanlaisensa, ilman aiempien traditioiden painolastia. Tämä huomio toistuu kaikkien haastateltavien kokemuksissa.
– Vapaus toimia täysin oman mielen mukaan oli kyllä tosi iso juttu. Ja on edelleen! Hanna kuvailee.
Kun uuden äärellä on asialleen omistautunut joukko, joka on valinnut olla juuri siinä, on mahdollisuuksia vaikka mihin. Kaisa ja Hanna luonnehtivat kuoron ensimmäisiä vuosia inspiroivana, kutkuttavana vaiheena, jossa innostus uuden äärellä olemisesta siivittää tekemistä pitkälle. Parhaimmillaan laulajien yhteisö tuo merkittävää lisäarvoa kuoron toiminnalle, ja vahvistaa entisestään projektin musiikillista ja taiteellista identiteettiä.
Uutta porukkaa perustaessa saa samalla mahdollisuuden luoda mielekkään, juuri itselleen sopivan työpaikan, Viena lisää. Juuri rahoituksen löytyminen ja pitkäaikaisten toimintamallien rakentaminen voi myös haastaa uutta kuoroa.
– Uuden kuoron perustaminen tarkoittaa, ettei ainakaan alussa ole samaa taloudellista selustaa kuin vakiintuneilla ensembleillä. Kestävällä pohjalla olevan talouden rakentaminen voi olla pitkällinenkin projekti, sanoo Hanna.
Hyvin toimiva organisaatio on pidemmän päälle välttämätön kuoron toiminnan kannalta, ja sen perustaminen voi vaatia hyvin erilaista omaksumista ja haltuunottoa riippuen siitä, millaista aiempaa yhdistys- ja organisaatiotaustaa kuoron jäsenillä on.
Selkeyttä rajoihin ja työnjakoon
Viena suosittelee luomaan selkeät rajat omalle työpanokselle, ja kommunikoimaan avoimesti odotuksensa kuoron yhdistyksen suuntaan. Ne voivat olla esimerkiksi tiettyyn aikamääreeseen sidottu palkkatoive, sopimus siitä minkä mittaiseen toimintaperiodiin aluksi sitoudutaan tai työnjakoon liittyviä rajauksia. Myös Hanna ja Exaudio ovat kokeneet toimivaksi mallin, jossa joka vuosi päätetään erikseen toimintaan sitoutumisesta.
– Emme pidä itsestäänselvyytenä, että kaikki kuorot olisivat automaattisesti 100-vuotisia projekteja. Jatkamme niin pitkään kun nautimme ja pidämme hauskaa!
On tärkeää ettei kuoronjohtaja itse tee kaikkea, vaan antaa tilaa yhdistykselle luoda omaa toimintaansa ja seistä omilla jaloillaan.
– Koen onnistumisena sen, että kuoro on myös toimintakykyinen ilman mua. Minä en (yksin) ole se kuoro! Viena kiteyttää.
Uuden kuoron perustaminen voi hetkittäin tuntua hyvin henkilökohtaiselta ja haastaa henkisellä puolella. Kaisa ja Viena kuvailevat molemmat epävarmuuden ja itsensä kyseenalaistamisen tunteita, erityisesti kuorojen alkuvaiheessa.
– Haastavinta on aina se aloitus ja epävarmuus siitä, tuleekohan kukaan uuteen porukkaan, Kaisa sanoo.
– Kun on antanut itsestään ja sielustaan, niin kaikki tuntuu henkilökohtaisemmalta, niin iloissa kuin suruissa! Viena sanoo.
Aika ja kokemus ovat auttaneet, ja luoneet tervettä etäisyyttä työn ja oman persoonan välille.
Kahden vuoden rajapyykki
Kun kysyn, miten pitkään toiminnan sisäisessä vakiintumisessa kestää, vastaavat haastateltavat toisistaan tietämättä ällistyttävän samoin ajatuksin: kahden vuoden kieppeillä tapahtuu usein jonkinlaista asettumista. Eri ryhmien äärellä kokemuksia on monenlaisia. Hanna kuvailee Exaudion kolmatta vuotta haastavaksi vuodeksi:
– Siihen saakka oltiin menty alun innostuksella ja riemulla. Tarvittiin hyvin selkeitä visioita, rakenteita ja yhteisiä tavoitteita, jotta toiminta pysyi merkityksellisenä kaikille.
Kaisa kuvaa samaista vaihetta parhaimmillaan hyvin antoisana:
– On todella palkitsevaa kun uutuuden viehätyksen kadotessa porukka vakiintuu, ryhmäidentiteetti muodostuu ja pääsee seuraamaan pidemmän kaaren kehitystä.
Ryhmän kehittymiselle on uskallettava antaa aikaa. Vaikka paljon voi tapahtua lyhyessäkin ajassa, on tärkeää luottaa prosessiin – kaikkea ei voi mitenkään suunnitella ja tietää ennalta.
Neuvoja uuden kuoron perustamisesta haaveilevalle
– On todella palkitsevaa ja opettavaista perustaa uusi kuoro – jos se houkuttaa, niin kannustan ehdottomasti uskaltamaan! Hanna rohkaisee.
Kuorojen perustaminen opettaa kärsivällisyyttä ja luottamusta omaan visioon. Konkreettinen aikaraja sille, mihin ensialkuun tähdätään ja mihin mennessä toiminta on saatava jaloilleen voi selkeyttää sekä laulajien että johtajan sitoutumista projektiin.
– Olen oppinut, että tulee olla rohkea ja määrätietoinen, mutta joustava. Epävarmuutta oppii sietämään ja on turha olla itselleen liian ankara. Kaikkia ei voi miellyttää eikä tarvitsekaan. Kuorolaiset haluavat ennen kaikkea harrastaa, laulaa ja pitää hauskaa yhdessä! sanoo Kaisa.
Kaikkea ei tarvitse keksiä alusta saakka, ja muiden kokemuksista voi saada paljon inspiraatiota ja esimerkkiä eri toimintamalleista. Aina kannattaa kysyä neuvoa tutuilta, tai vaikka ottaa yhteyttä uuteen kollegaan ja tarjota kahvit tai lounaat ajatusten vaihtamisen merkeissä.
– Suosittelen ylipäätään kollegoihin yhteyden ottamista! Melkeinpä kaikki jakavat kyllä tosi mielellään kokemuksistaan, sanoo Hanna.
Kirjoittanut Ida Olsonen