Teksti: Tommi Penttinen

Tarkastelin 2022 syksyllä valmistuneessa Tampereen ammattikorkeakoulun opinnäytetyössäni Mikhail Tšehovin näyttelijäntekniikoita kuoronjohtajan näkökulmasta. Sovelsin kahta harjoitetta omaan harjoitteluuni ja raportoin löydöksistäni. Opinnäytetyön ja tässä tekstissä sivuutettavan teoriaosuuden voi lukea Theseus-sivustolta.

Perinteinen puheteatteri rakentuu näytelmätekstin ympärille. Esimerkiksi Anton Tšehovin, Mikhail Tšehovin sedän, Kirsikkapuiston teksti koostuu hahmoille merkityistä vuorosanoista ja harvoista liikkeen tai tunnetilan kuvauksista. Tällainen näytelmäteksti muistuttaa kuoronuottia paljon enemmän kuin proosa tai tyypilliset runot. Teatteri näyttäytyikin kiinnostavana taidemuotona kuoronjohtajaopiskelijalle, jolla oli taipumus kiinnostua ensin kuorokappaleen sävelistä ja harmonioista ja vasta sen jälkeen tekstistä.

Kuten laulamisessa, myös teatterissa on useita koulukuntia. Näyttelijäntekniikoista omakohtaisesti mielenkiintoisimmaksi muodostui Tšehovin näyttelijäntekniikka, joka painottaa keskittymistä ja mielikuvitusta. Näin tavoitellaan näyttelijän kokemusta näyttämöhetken todellisuudesta. Samaa kokemusta kohti pyrki myös Tšehovin opettaja Konstantin Stanislavski, jonka tekniikalle on keskeistä tunnemuistoihin tukeutuminen. Stanislavskin tekniikasta on edelleen kehitetty myös niin sanottu metodinäytteleminen, jota ovat hyödyntäneet mm. Marlon Brando, Jack Nicholson ja Heath Ledger.

Opinnäytetyössä tein seuraavaa kahta harjoitetta kahden viikon ajan ja harjoittelin kahta kappaletta. Yhtä kappaletta lähestyin Tšehovin keinoin ja toista perinteisemmin pianolla. Samaan ajanjaksoon sijoittui kaksi kuoroharjoitusta, joissa keräsin kuorolaisten kokemuksia näistä heille uusista kappaleista. Ilmeni, että ainakaan harjoitusvaiheessa kuorolaiset eivät kokeneet eroa laulamisen helppoudessa tai kehittymisessä kappaleiden välillä. Mikäli valmistumisaikataulu olisi sallinut, olisi kysely kannattanut toteuttaa lähempänä konserttia. Joka tapauksessa koin, että oma keskittymiseni, läsnäolo sekä visuaalinen mielikuvitus parantuivat harjoittelun myötä – ainakin väliaikaisesti. Lisäksi havaitsin, että Tšehovin keinoin harjoitellun kappaleen teksti ja sen merkitykset alkoivat avautua ilman erillistä keskittymistä.

Harjoitus 1. – Keskittyminen

Ensimmäinen harjoitus on suoraan Tšehovin alkuperäinen 1. harjoitus (Tšehov 2017, s. 18):

“Valitse jokin tavallinen esine. Tarkastele sitä. Älä katsele sitä ylimalkaisesti vaan kuvaile itsellesi, miltä se näyttää.

Tee sisäisesti (psykologisesti) kaikki neljä keskittymisen vaihetta: pitele esinettä, vedä se puoleesi, suuntaudu sitä kohti ja mene sen sisään ikään kuin siihen sulautuen. Tee jokainen toiminto ensin erikseen, sitten yhdessä, yhdistäen kaksi vaihetta ja sitten kolme vaihetta jne.

Jatka harjoitusta ja seuraa samalla, etteivät aistisi ja lihaksesi jännity liiaksi. Muuta huomion kohteita tässä järjestyksessä:

  1. tavallinen, näkyvä esine
  2. ääni
  3. ihmisääni
  4. tavallinen esine,joka on muistoissasi
  5. ääni muistoissasi
  6. ihmisääni (sana tai yksi lause), joka on muistoissasi
  7. tutun ihmisen hahmo, jonka löydät muistoistasi
  8. näytelmän tai kirjallisuuden henkilö
  9. fantastinen olento, maisema, rakennuksen osa jne., jonka olet keksinyt itse.

Keskitä huomio kohteeseen ja ala samanaikaisesti tehdä yksinkertaisia toimintoja, joilla ei ole kohteen kanssa mitään tekemistä: pidä huomiosi kohteena esimerkiksi mielikuvaa ihmisestä, joka ei ole juuri nyt paikalla, ja rupea siivoamaan huonetta, järjestämään kirjoja, kastelemaan kukkia tai tee jotain muuta helppoa tehtävää. Muista, että keskittymisen prosessi tapahtuu mielensisäisellä alueella eivätkä samanaikaiset toimintasi voi häiritä sitä.

Ole tarkkana, että keskittyminen ei pääse katkeamaan.

Älä rasita itseäsi liikaa varsinkaan harjoitusten alussa. On tärkeämpää harjoitella säännöllisesti (pari kolme kertaa päivässä) kuin pitkään yhdellä kertaa. Palaa aina välillä ensimmäisiin yksinkertaisiin harjoituksiin.”

Yllä kuvatussa harjoituksessa keskittyminen jaetaan seuraaviin vaiheisiin:

Tšehov ei käsitykseni mukaan avaa näitä käsitteitä teoksessaan. Vaikka tällainen epätäsmällisyys heikentää aineiston keruun toistettavuutta ja hankaloittaa harjoittelua, päätin ottaa riskin ja tarkastella, mitä tapahtuu.

Harjoitus 2. – Mielikuvitus ja keskittyminen

Toinen harjoitus on muunnelma Tšehovin 2. harjoituksesta.

“Aloita harjoitus yksinkertaisista muistoista, jotka koskevat esineitä, ihmisiä tai tapahtumia. Yritä palauttaa mieleesi mahdollisimman paljon yksityiskohtia. Tarkastele muistoistasi löytynyttä kohdetta ajattelematta mitään muuta.

Valitse jostain tutusta kappaleesta lyhyt fraasi, joka muodostaa kokonaisuuden. Kuvittele se muutaman kerran mielikuvituksessasi. Anna kuorolle joitakin yleisiä tehtäviä, kuten esimerkiksi: ilmaise fraasin tunnelma paremmin; vahvista tai heikennä jotain painoa; laula hillitymmin tai voimakkaammin; voimista tai hidasta tietyn kohda tempoa jne. Havainnoi, millaisia muutoksia kysymyksesi aiheuttavat kuvittelemasi kuoron esiintymisessä.

Palaa samaan fraasiin seuraavana päivänä. Katso se taas kokonaan läpi. Kysymystesi aiheuttamat muutokset ovatkin ehkä suuremmat kuin eilen. Arvioi, millaisia muutoksia kysymyksesi saivat aikaan, kun mielikuvasi käsittelivät niitä itsenäisesti. Tee uusia kysymyksiä tai toista edellisiä ja odota niiden tuloksia seuraavana päivänä.

Kun katsot yhä uudelleen samaa fraasia, älä hylkää niitä “ohjeita”, joita mielikuvat antavat sinulle omasta aloitteestaan. Kun ne muuttuvat ja vaikuttavat toisiinsa, ne voivat innoittaa sinua uusiin ajatuksiin, ne voivat myös luoda sinussa uusia tunteita ja johdattaa sinut ennalta arvaamattomiin ilmaisukeinoihin. Voit hyväksyä tai hylätä ne, mutta älä pidä itsepäisesti kiinni alkuperäisistä aikeistasi.”

Tämä ja edellisessä osiossa esitelty 1. harjoitus muodostavat Tšehovin teoksen ensimmäisen luvun harjoitukset. Tšehov ohjeistaa tekemään näitä harjoituksia yhdessä (Tšehov 2017, s. 19). Tässä esitelty toinen harjoitus on vain osa Tšehovin alkuperäisestä harjoituksesta.

Havaintoja ja kokemuksia

Kappaleiden tekstit kiinnittivät huomioni hyvin eri tavoilla. Pianolla soitetun kappaleen tapauksessa teksti jäi voimakkaasti taka-alalle koko opinnäytetyön aineistonkeruun ajaksi. Reagoin harjoituksissa ääntämykseen ja äänteisiin liittyviin lauluteknisiin haasteisiin, mutta muuten huomioni ei juurikaan kiinnittynyt tekstiin. Sen sijaan, kun kotona harjoitellessani kuvittelin itseni yleisöön kuuntelemaan kuoron esittämää toista kappaletta, huomasin pohtivani tekstin sisältöä ja liikuttuvani sen sanomasta.  Tämä oli itselleni yksi harjoitteluohjelman tärkeimmistä tuloksista.

Harjoittelulla oli vaikutusta myös läsnäoloon. Esimerkiksi ensimmäisenä päivänä valitsin 1. harjoituksen näkyväksi esineeksi pöydällä olleen lasisen myslikulhon. Osana tarkasteluita havahduin näkemään, kuinka kattolampun valo suodattui kulhon läpi paljastaen samalla kulhon ulkoreunan kuvioinnin. Syödessäni seuraavana päivänä aamiaista huomasin auringonvalon suodattuvan toisen lasisen myslikulhon läpi. Tämän jälkimmäisen hetken tuntemuksen kuvaaminen sanalla “taianomainen” ei tuntuisi liioittelulta. Vastaavia kokemuksia oli tarkasteluvälillä useita, myös ääniin liittyen. En ole juurikaan kokenut vastaavaa arkisten asioiden parissa, joten kokemukset saattavat liittyä tehtyihin harjoituksiin.

Opinnäytetyöni harjoitukset eivät tuolloin jääneet osaksi pysyvää harjoitusrutiinia, mutta nyt olen palaamassa harjoitusten pariin. Tässä käytetty harjoitusnumerointi on Liisa Bycklingin käännöksestä. Eri kielisten versioiden numerointi voi poiketa siitä. Esimerkiksi Barnes & Noblesin vuoden 1985 julkaistussa niteessä Michael Chekhov: “To the actor – on the technique of acting” tässä käsitelty toinen harjoitus on harjoitus nro 10.

Keskustelen opinnäytetyön aiheesta mieluusti, mikäli ajatuksia tai kysymyksiä herää!