Suomen kuoronjohtajayhdistys on myöntänyt historian viidennen Kuoroteko-palkinnon Minnakaisa Kuivalaiselle työstä Tampereen Sävelen toiminnanjohtajana. Tampereen Sävel on joka toinen vuosi järjestettävä kuoro- ja lauluyhtyemusiikin festivaali, joka juhlii tänä vuonna 50-vuotista historiaansa.
Tampereen Sävelen kuorokatselmus on pysyvästi monien suomalaiskuorojen ohjelmassa ja antaa kuoronjohtajille helpon tavan tutustua kotimaisen kuorokentän kuulumisiin kuunnellen lähes 60 osallistujakuoron esityksiä sekä niiden lisäksi maailmankuulujen huippukuorojen ja -yhtyeiden konsertteja. Katselmuksesta saatava ammattitaitoisen tuomariston palaute on kuoronjohtajille arvokas työväline kuoron kehittämisessä.
Tampereen Sävelen toiminnanjohtajana on jo yli 20 vuoden ajan toiminut Minnakaisa Kuivalainen. Minnakaisa on festivaalin kantava voima ja on idearikkaalla otteellaan kehittänyt festivaalia ja tehnyt pitkäjänteistä työtä koko kuorokentän puolesta. Festivaalin taiteellisen johtajan vaihtuessa tapahtumasta toiseen, on erityisen tärkeää pitää yllä jatkumoa vuodesta toiseen.
Minnakaisa on ihmisenä aina positiivinen, innostava ja utelias, toisaalta tarvittaessa kantaa ottava ja festivaalituotannon superammattilainen, joka haluaa kehittää koko toimikenttää. Hänellä on kyky nähdä mahdollisuuksia ja tarttua rohkeasti uusiin ilmiöihin ja hänen kanssaan on aina ilo tehdä yhteistyötä!
Tampereen Sävel on onnistunut uudistumaan haastavassa taloustilanteessa ja toteuttaa tinkimättömästi arvojensa mukaista toimintaa levittäytyen yhtä tapahtumaviikonloppua laajemmalle. Suomen Kuoronjohtajayhdistys haluaa kiittää mitä lämpimimmin Minnakaisaa merkittävästä työpanoksesta suomalaisen kuoromusiikin eteen!
Suurta kiinnostusta jo etukäteen herättänyt uusi suositusdokumentti ”Suositus työsuhteen ehdoiksi kuoronjohtajille 2025” on nyt vihdoin julkaistu! SKJ:n hallitus on valmistellut dokumenttia yli vuoden ja vanhan palkkasuosituksen kaikki sisältö on käyty kriittisesti läpi ja päivitetty nykyaikaan. Myös moniin jäsenistöstä nousseisiin ongelmiin on vastattu sekä SKJ:n toteuttaman kuorokyselyn vastauksista nousseet asiat on otettu huomioon. Myös varsinainen palkkasuositus on päivitetty ajantasalle.
Vuoden kuorolevy on Hanna Kronqvistin johtaman diskanttikuoro Exaudion julkaisu Echoes of Longing. Levyn on valinnut Suomen Kuoronjohtajayhdistyksen, Ylen ja Sulasolin nelihenkinen asiantuntijaraati.
Echoes of Longing sisältää musiikkia kaipuun teemalla ja sävellyksiä Kevin A Memleyltä, Juhani Komulaiselta, Mari Sainiolta, Ramona Luengenilta ja Ko Matsushitalta. Levy on taiteellisesti ehjä ja tasapainoinen kokonaisuus, jonka ohjelmistovalintoja raati kuvaa mielenkiintoisiksi ja persoonallisiksi. Ensimmäisen ja viimeisen teoksen oboe- ja pianosäestykselliset sävellykset kehystävät kauniisti a cappella -ohjelmistoa. Kuoron äänenkäyttö on soinnikasta ja laajalla dynaamisella skaalalla liikkuvaa. Valittu ohjelmisto ja kuoron vahvuudet kohtaavat toisensa hyvin. Levyssä on paikoin hienoista live-esityksen makua hyvällä tavalla, laulajat sopeuttavat viritystä ja sointia toisiaan kuunnellen mikä kertoo kuoron vahvasta osaamisesta. Kuoro ja johtaja ovat löytäneet oman ilmaisuvoimaisen äänen, joka puhuttelee kuulijaa. Levy on ilahduttava ja tasokas taidonnäyte monimuotoisella kuorokentällä.
Raati:
Emmi Saulamaa, Heikki Liimola, Ida Olsonen & Inari Tilli
Årets körskiva 2024
Årets körskiva är diskantkör Exaudios och dirigent Hanna Kronqvists “Echoes of Longing”. Valet gjordes av Finlands Körledarförenings, Yles och Sulasols jury bestående av fyra medlemmar.
Musiken på Echoes of Longing handlar om saknad och längtan, och innehåller kompositioner av Kevin A Memley, Juhani Komulainen, Mari Sainio, Ramona Luengen och Ko Matsushita. Skivan är en genomtänkt, välbalanserad konstnärlig helhet, vars repertoar juryn beskriver som intressant och personlig. Det första och det sista verkens oboe- och pianoackompagnemang ramar fint in a cappella -repertoaren. Den välklingande kören använder sig av en stor dynamisk skala. Skivans repertoar och körens styrkor möter varandra väl. Tidvis kan man höra smaken av live-uppträdandet på ett övertygande sätt, då sångarna anpassar intonationen och klangen och lyssnar lyhört till varandra – ett starkt tecken på körens kunnande. Både kör och dirigent har hittat en egen, uttrycksfull röst, som tilltalar åhöraren. Skivan är en glädjande och högklassigt bedrift inom det mångsidiga körfältet.
Jury:
Emmi Saulamaa, Heikki Liimola, Ida Olsonen & Inari Tilli
Tampereen Sävel uudistuu vuonna 2025 monelta eri osin. Tervehdyksessään festivaalin taiteellinen johtaja Merzi Rajala avaa omia ajatuksiaan tämän vuoden festivaaliohjelman teeman takaa ja kertoo niistä uudistuksista, joita kuorokatselmukseen on tehty.
“Miksi haluan laulaa ja laulattaa muita?
Mitä yhdessä laulamalla voi saavuttaa ja pitääkö taiteella saavuttaa jotain?
Voivatko erilaiset äänet ja arvot tulla nähdyksi rinnakkain, aidosti yhtä tärkeinä?
Sävelen ohjelma 2025 kutsuu kuoromusiikin ystäviä tällaisten kysymysten äärelle.
Kuoronjohtajana koen olevani taiteilija, jonka soittotekniikka perustuu paljolti pedagogiikkaan, onhan soittimena ihmiset. Työni lopputulos taas asettuu usein julkisen pedagogiikan sektorille – haluan siis tehdä ihmisten kanssa musiikkia sanoakseni jotain tai tutkiakseni jotain.
Me laulajat tiedämme, että yksi musiikin supervoimista on syventää ymmärrystämme mutkikkaistakin ilmiöistä. Laulaminen tarjoaa suoran yhteyden tuntemisen ja tietämisen välille, tuottaa kokemuksen, joka parhaimmillaan saa aikaan toimijuutta ja toimintaa. Voiko siis taide, tässä tapauksessa laulumusiikki ja ihmisääni, viedä meitä yhdessä kohti arvojamme vastaavaa maailmaa – tulevaisuutta, johon haluamme?
Kaikki 2025 festivaalin esitykset ja tapahtumat sisältävät mielipiteen, ne kuljettavat mukanaan ei pelkästään musiikin sinänsä ansaittua itseisarvoa, mutta myös arvopohjaisen tematiikan käsittelyä. Ihmisen suhdetta luontoon, toisiin ihmisiin, itseensä. Konserteissa otetaan kantaa esimerkiksi kansainväliseen rikoslakiin, YK:n kestävän kehityksen ohjelmaan, ihmiselämän haasteisiin parisuhteessa ja raakkujoen tapaukseen. Myös workshoppien taustalta löytyy yhteiskunnallisen vaikuttamisen ajatus. Meitä kuoronjohtajia voisi kiinnostaa ainakin ihanan Rohan Poldervaartin sessio nuorten laulajien ohjaamisesta laulamisen omistajuuteen (rytmimusiikin estetiikassa) ja Sonja Greinerin opastus European Choral Associationin ilmaisiin työkalupaketteihin aina konserttien ekologisesta järjestämisestä inklusiivisiin projekteihin.
Tapahtumien ytimessä on jälleen huikea, kaikille avoin inklusiivinen kuorokatselmus,
joka uudistui tänä vuonna siten, että katselmukseen osallistuvat kuorot ovat voineet valita toivovatko esiintymisestään pelkän kirjallisen palautteen vai vastaanottavatko sen lisäksi vielä leima-arvion.
Sävel ei julkista erikseen leima-arvioita, vaan jokainen saa itse tehdä sen halutessaan.
Katselmuksen raadille on laadittu yhtenäinen ohjeistus, jonka tarkoitus on varmistaa, että kaikki katselmuksesta saatu palaute noudattaa turvallisen tilan periaatetta sekä pedagogisesti korkeatasoista linjaa kaikkien esiintyneiden kuorojen hyödyksi ja kannustukseksi. Katselmuksen raadissa on timanttinen porukka, eli varmasti tämä heiltä sujuu.
Vuoden 2025 uutuutena on Tampere-talon aulaan festivaalin eläväksi ytimeksi rakentuva Kuorotori, jossa on mielenkiintoista ohjelmaa torstaista sunnuntaihin, joka päivä. Kuorotorin ohjelma tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tutustua festivaalin esiintyjiin ja kuulla ohjelmistoon valittujen esitysten taustoista, syistä ja arvoista. Mukaan on pyritty kutsumaan osaajia monenlaisista taustoista, myös itse kuorolaisten ääni on meille tärkeä.
Tarkoitus on, että torilla voi kohdata muita, hengailla, innostua ja kuulla uusista ideoista ja hankkeista. Aulatiloissa pääsee mm. maistelemaan maailmanmusiikkia, laulamaan yhdessä tai vaikkapa osallistumaan kuorojen sokkotreffeille.
Torilla kuullaan toki myös kuoroesityksiä. Huikeaa, että perjantaina torilla esiintyvään alttokuoroon on ilmoittautunut 220 alttoa ja että lauantain toripläjäys ”K-65 rokkaa ja laulaa” ikäihmisille suunnattu kuoroworkshop on laulajista täynnä.
Mainittakoon erikseen vinkkinä, että kuoronjohtajien omista kokoontumisajoista vastaa Conductors Breakfast-ryhmä, joka toivottaa kaikki johtajat yhteiselle aamiaiselle festivaalisunnuntaina.
Viisipäiväinen Sävel tarjoaa valtavan määrän tapahtumia, jotka tekevät Tampereen Sävelestä juuri sen legendaarisen tapahtuman, joka nyt täyttää 50 vuotta.
Juhlavuotta juhlistetaan, kuinkas muuten kuin laulamalla yhdessä Tampere-talon Isossa salissa, kaikkien festivaalin tähänastisten taiteellisten johtajien toimesta.
Tulethan kuorosi kanssa tänne Suomen suurlaulajaisiin!
Minulle laulaminen on keino etsiä yhteyttä sisimpääni, jäsentää elämää ja maailmaa ympärilläni, olla yhteydessä muihin sekä kommunikoida kokonaisvaltaisesti.
Mitä se merkitsee sinulle?
Tervetuloa kuulemaan, kuulumaan, kohtaamaan, olemaan yhteydessä, iloitsemaan, vaihtamaan ääniä ja ajatuksia toistemme kanssa!”
Merzi Rajala, taiteellinen johtaja, Tampereen Sävel 2025
Det är lite mer än ett år sedan som jag blev kontaktad av danska körorganisationen Kor72. Inte skulle jag ha haft möjlighet att dra en tre dagars körhelg, korstævne, i Danmark under vårterminen 2025? Utöver det professionella intresset kopplade förfrågan till ett av mina privata intressen. Jag hade länge varit nyfiken på att resa längs med marken i stället för att flyga. Efter lite gemensamma funderingar bestämde vi oss för att kombinera arbete och fritid, och resa iväg med hela familjen, det vill säga två vuxna, barnen på 3 år och 9 månader samt barnens morfar som extra barnvaktshjälp.
Kor72, som är en av de danska motsvarigheter till finska Sulasol, ordnar denna typ av helger flera gånger om året med växlande teman och dragare. Tanken är att främja körverksamheten i det stora och bjuda inspiration och nya musikaliska upplevelser till deltagarna. Just denna stævne var planerad att gå av stapeln i södra Jylland, mitt i den danska landsbygden på en liten folkskola i byn Askov, där deltagarna skulle bo från fredag till söndag.
Jag fria händer gällande repertoar. Som referens fick jag se materialet från den föregående rytmiska stævnen, samt en uppskattning av hur deltagarmängderna har ungefär brukat vara. Många av sångarna har varit med på flera stævnen, men det är också flera som kommer för första gången, berättades det. Så man skulle inte räkna med att folk känner varann från förr.
Både de praktiska och musikaliska förberedelserna kändes väldigt spännande. För syftet av denna text väljer jag att fokusera framför allt på de sistnämnda (reseberättelsen om att ta sig med båt till Stockholm och med tåg till Danmark får bli till en annan gång). Som alltid då man väljer repertoar utan att kunna veta hur gruppen av sångare kommer att bli, fick jag lite chansa på vad som kunde fungera i denna kontext. Min strategi blev att välja material med lite växlande svårighetsnivå, med tanken att sedan välja vad vi till sist betonar enligt gruppens behov och inlärningstakt. Jag ville välja material som jag både känner väl, och som på något sätt representerar mej och mitt musikaliska tankesätt.
Väl framme i Askov bemöttes jag av cirka 60 korister, ett grönskande vårlandskap (- ett smärre under i februari-mars-skiftet!) och en helt härlig sångarglädje. Efter allt det nya och spännande som vi bemött som familj under ditresan kändes det överraskande vant att köra igång med instuderingsarbetet.
Jag hade på förhand varit lite i val och kval gällande just vad jag kan förvänta mig gällande det genremässiga kunnandet – vi befann oss ju i den rytmiska körmusikens lovade land, där vanliga rytmiska amatörkörer enligt min upplevlese sjunger på en nivå och med en suveränitet som många här i Finland bara kan drömma om! Sist och slutligen var det inte alls så olika än vad jag kunnat tänka mej bemöta härhemma.
Vår grupp visade sig vara en blandning av många olika nivåer med varierande behov och också växlande kunskaper inom rytmmusikens estetik. En del snappade upp materialet snabbt som bara den, andra behövde mer repetition och handledning. Det som gladde mej mest var känslan av en stark delad sångarglädje, öppenhet och can do -attityd. Att bli bemött med ett genuint intresse och iver är väldigt tacksamt. Efteråt fick jag särskilt tack för att ha varit uppmuntrande och inspirerande – och att även de som hade haft svårt med det musikaliska hade kännt sig välkomnade och uppskattade. Det känns fint.
Från min egen synvinkel är jag stolt över att ha klarat av att dra veckoslutet på en kombination av danska och svenska, och återliva en del av den danska jag lärde mig 2012-13 i utbyte i Aarhus. Å andra sidan, om jag hade möjligheten att göra om något, så skulle det troligen vara att repetera de danska tiotals-systemet väl på förhand – där snubblade jag flera gånger med halvfemserna och halvfjerdserna. Jag har också reflekterat en hel del runt hur det går till då man vinner förtroendet hos en ny grupp, och hur karisma och gott pedagogiskt spelöga behövs i en situation som denna. Som dirigent vill jag ju gärna tänka att det handlar om musiken och inlärningen – och det gör det ju också, i högsta grad! – men om växelverkan inte fungerar, så kommer man inte närapå lika långt.
Samtidigt som det handlade om en arbetsresa, så njöt jag massor av att få uppleva nytt tillsammans med familjen. Vi kan definitivt rekommendera att resa längs med marken och ta in nya vyer, omgivningar och fordon (barnens favorit) tillsammans!
Ida Olsonen
Teksti: Sofia Riippi
SKJ:n talvipäiviä vietettiin tammikuun viimeisenä viikonloppuna Turussa. Työpajat ja luennot tarjosivat osallistujille monenmoista ajatuksen aihetta: Mia Hofrénin ja Jennifer Moirin työpajat antoivat paljon konkreettisia ajatuksia siihen, mitä uutta harjoituksissa voisi kokeilla. Mian työpajassa tutkittiin kehon ja mielikuvituksen hyödyntämistä osana kuorotyöskentely kun taas Jenniferin työpajassa kiedottiin yhteisön ja taiteen rakentamista toisiinsa. Talvipäivien paneelikeskustelu käytiin aiheesta vastuullinen kuoronjohtaja, ja se kirvoitti paljon keskustelua siitä, millaisia asioita ohjelmistovalinnoissa tulisi ottaa huomioon ja miten kappaleissa, jotka ovat peräisin jonkun toisen kulttuurista, tulisi edetä – jos ollenkaan. Mats Lilhannuksen luento käsitteli renessanssimusiikkia ja sen erityispiirteitä ja viimeisenä, kirsikkana kakun päällä, yhdistyksen puheenjohtaja Kristian Heberg piti luennon aiheesta kuoronjohtajan palkka- ja sopimusasiat.
Keho ja mielikuvitus työkaluina – Mia Hafrén
Fork-yhtyeestä tuttu laulaja ja näyttelijä Mia Hafrén johdatti osallistujat tutkimaan kehon ja mielikuvituksen merkitystä ilmaisun välineinä. Toisille kehollisuus ja sen hyödyntäminen on luonnollista, toiset kokevat sen haastavampana. Jotta kuoron saisi ilmaisuvoimaisemmaksi koko laulajan instrumenttia hyödyntäen, tarvitsee kokonaisuuden rakentaminen aikaa ja ajatusta.
Työpajan harjoitteiden tavoitteena oli kehollisen tietoisuuden lisääminen, kuoron yhteisen ilmaisun syventäminen sekä tunteiden välittäminen aidosti ja monipuolisesti. Liikkeelle lähdettiin turvallisen ja keskittyneen ilmapiirin luomisella sekä läsnäolon virittämisellä. Varsin pian osallistujat jaettiin kahteen eri ryhmään, jotka syventyivät erilaisiin lähestymistapoihin. Toisen ryhmän työskennellessä toiset seurasivat harjoitteiden vaikutusta.
Ensimmäinen ryhmä tutki neljän elementin (maa, vesi, ilma, tuli) herättämiä kehollisia ja emotionaalisia kokemuksia mielikuvien ja musiikin avulla. Harjoitteissa korostui kehon kautta syntyvä yksilöllinen tulkinta ja se, kuinka saman tunnetilan voi ilmaista monin eri tavoin, kaikkien tulkintojen ollessa yhtä oikeita.
Toinen ryhmä työskenteli legaton ja staccaton ilmentämisen parissa. Harjoitteissa haettiin kehon liikettä hyödyntäen selkeästi eri suuntia, sekä niiden vastakohtana kehon keskipistettä, jolloin ei olla matkalla minnekään. Legaton ja staccaton ydintä etsittiin erilaisia liikkeen laatuja ja intensiteettiä hyödyntäen. Lopulta yhdessä kaikkien osallistujien kanssa harjoiteltuja elementtejä yhdistettiin laulamiseen hakemalla vartaloon aktiivista liikkeen jatkuvuutta ja osallistujat pääsivät kokeilemaan tunneilmaisun konkretisoimista fyysisen liikkeen, värien ja mielikuvien kautta.
Harjoitteiden aikana nousi esiin oivalluksia kehollisuuden merkityksestä: liikkeen ei tarvitse lähteä käsistä, vaan se voi syntyä orgaanisesti keskivartalosta. Mielikuvitus nähtiin voimakkaana työkaluna, jonka avulla voidaan tukea laulajien läsnäoloa, ilmaisua ja jopa äänenmuodostusta. Työpaja herätti myös ajatuksia kuorokoreografioiden toteuttamisesta niin, että jokaisen kehon yksilöllinen tapa tulkita säilyy osana yhteistä ilmaisua.
Yhteisö kuorotaiteen voimaksi – Jennier Moir
Kanadalainen kuoropedagogi ja yhteisötaiteen asiantuntija Jennifer Moir johdatti osallistujat tutkimaan yhteisön merkitystä kuorotyössä. Työpaja koostui harjoitteista, jotka toivat esiin kohtaamisen, kuuntelun ja kehollisen läsnäolon voiman.
Työpaja alkoi kehollisilla mielikuvaharjoitteilla, joissa osallistujat tutkivat maata ja ilmaa aistimusten kautta ja hakivat yhteyttä neutraaliin, tasapainoiseen tilaan. Harjoitteissa hyödynnettiin mielikuvituksen voimaa kuvittelemalla erilaisia esineitä ja liikkeen avulla tutkittiin, miten erilaiset elementit reagoivat kosketukseen. Osallistujat saivat tilaisuuden havainnoida ja säädellä omaa toimintaansa vastaten juuri siihen tarpeeseen, mikä heillä oli sillä hetkellä. Keskiössä olikin kysymys: miten voimme tukea laulajaa tulemaan kokonaiseksi juuri siinä hetkessä, kokonaisvaltaisesti kehon, mielen ja tunteen tasolla.
Erityisen mieleenpainuva osuus oli ”siansaksaharjoitus”, jossa parit kommunikoivat keksityllä kielellä. Kaksi ensimmäistä kierrosta olivat leikkisiä ja rentouttavia, kolmannella kierroksella aiheeksi annettiin kontakti ja kohtaaminen, joka toi harjoitukseen aivan uudenlaisen syvyyden. Harjoitus havainnollisti, kuinka merkityksellinen yhteys toiseen ihmiseen voi syntyä myös ilman yhteistä kieltä, läsnäolo ja halu todella kohdata toisemme riittää.
Työpajassa oli myös muita parin ja ryhmän kanssa tehtäviä harjoitteita, joissa työstettiin aktiivista kuuntelua: osallistujat puhuivat vuorotellen yhteisön merkityksestä ja kuuntelivat toista keskeyttämättä. Harjoitus loi tilaa toisen ihmisen kuulemiseen ilman kiireen tuntua tai vaatimusta reagoida.
Moirin keskeinen viesti oli, että johtajan tehtävänä on rakentaa yhteisöä, herättää laulajissa aitoa kiinnostusta kanssalaulajia kohtaan ja tukea heidän musikaalista kasvuaan. Perinteiden kunnioittamisen rinnalla johtajan tulisi olla läpinäkyvä ja osallistava: hänen tulisi puhua ”me”-muodossa ja rohkaista harjoituksissa laulajia kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja etsimään rohkeasti sitä, mikä heille toimii parhaiten. Osallisuus lisää paitsi laulajien sitoutumista ja luovuutta, myös heidän hyvinvointiaan ja yhteyden kokemustaan.
Paneelikeskustelu
Lauantain päivän avasi paneelikeskustelu aiheesta vastuullinen kuoronjohtaja. Paneelissa käsiteltiin vastuullisuutta kuoronjohtajan työssä erityisesti kulttuurisen omimisen ja kolonialismin tiedostamisen näkökulmasta. Marika Kivinen, historian tutkija ja klassinen laulaja, kertoi väitöskirjastaan, jossa hän tutkii kolonialismin jälkiä suomalaisessa musiikki- ja runoperinteessä. Hän korosti tiedostamisen tärkeyttä: historiassa on paljon näkyviä rakenteita, jotka ovat usein huomaamattomia nykykatsojalle. Muusikoilla on mahdollisuus vastata näihin haasteisiin luovasti, esimerkiksi konserttien ohjelmilla ja läpinäkyvällä viestinnällä.
Pirita Näkkäläjärvi, koltansaamelainen muusikko, Suomen Saamelaiskäräjien puheenjohtaja ja kaupppatieteiden, median ja viestinnän maisteri, joka valmistelee väitöskirjaa Sibelius-Akatemiassa aiheenaan saamelainen joiku ja kulttuurinen omiminen, puhui kulttuurisen omimisen vakavuudesta: kyse ei ole harmittomasta leikistä, vaan usein vallankäytöstä, joka voi vahingoittaa vähemmistöjen itsemääräämisoikeutta. Alkuperäiskulttuureihin liittyvien materiaalien käytössä tulee olla erityisen sensitiivinen, kunnioittaa niiden omistajuutta ja hakeutua niitä työstäessä aitoon yhteistyöhön alkuperäisten kulttuurien edustajien kanssa.
Vastuullinen inspiroituminen muista kulttuureista edellyttää näkökulman vaihtoa yksilökeskeisestä kollektiiviseen ajatteluun, valtarakenteiden tiedostamista ja yhteyden rakentamista alkuperäiskulttuurien edustajiin. Musiikki ei ole koskaan irrallinen osa yhteiskuntaa, vaan se voi olla mukana esimerkiksi toisintamassa ja vahvistamassa stereotypioita. Kulttuurinen omiminen monesti ylläpitää ja vahvistaa vahingollisia stereotypioita ja usein heikentää vähemmistön mahdollisuutta itsemääräämiseen. Lisäksi nykyajassa korostuu mustavalkoajattelu, ja yleisö voi olla herkkä tarttumaan pieniinkin yksityiskohtiin. Voimakkaat mediamyllytykset ovat raskaita käydä läpi paitsi niiden kohteena oleville, myös kyseisen kulttuurin edustajille.
Ryhmäkeskusteluissa nousikin esiin käytännön keinoja toimia vastuullisesti: monesti esimerkiksi barokkimusiikkia esitetään tyylinmukaisesti, mutta muiden kulttuurien musiikkia otetaan mukaan ikään kuin makupalaksi. Näiden teosten kulttuurisiin taustoihin tulisi kuitenkin perehtyä aivan yhtä huolellisesti. On olemassa musiikkia, jota ei yksinkertaisesti ole sopivaa esittää, mutta myös paljon musiikkia, joka on harmaalla alueella. Olisi sääli, jos mitään tästä ei koskaan esitettäisi.
Kuoronjohtajan olisin hyvä avata työskentelyään ja ohjelmistovalintojaan yleisölle läpinäkyvästi. Konserttiesitteissä kappaleiden valintaprosessia voidaan avata ja näyttää myös yleisölle, minkälaisten valintojen äärellä johtaja on ja olla valmis vuoropuheluun palautetta kohdatessaan. Menneisyydessä tehdyt epäonnistuneet ohjelmistovalinnat eivät määritä tulevaisuutta, mutta on hyvä miettiä, miten olisi mahdollista luoda ”korjaava kokemus” ja pyrkiä avoimesti empaattiseen historian ymmärtämiseen.
Renessanssityöpaja – Mats Lillhannus
Mats Lillhannuksen vetämässä renessanssityöpajassa sukellettiin varhaismusiikin maailmaan rauhallisessa ja keskittyneessä ilmapiirissä. Työpajassa tutustuttiin erityisesti renessanssimusiikin nuottikuvaan ja sen lukemisen erityispiirteisiin. Lillhannus, joka on erikoistunut renessanssimusiikkiin laulajana, musiikkikirjailijana ja musiikkitieteilijänä, avasi osallistujille notaatiojärjestelmän taustoja ja käytäntöjä. Työpajaan kuului myös yhteislaulua, mikä auttoi konkretisoimaan opittua.
Renessanssimusiikki korostaa moniäänisyyttä, tasapainoa ja melodista sujuvuutta. Tyypillistä aikakaudelle on useamman itsenäisen äänen punoutuminen yhteen harmoniseksi kokonaisuudeksi, ilman että yksittäinen melodia nousee hallitsevaksi. Musiikissa vältetään jyrkkiä kontrasteja ja korostetaan äänten tasa-arvoista vuoropuhelua. Työpajassa tutustuttiin siihen, miten renessanssin nuottikuva eroaa nykyaikaisesta ja kuinka pieniä yksityiskohtia, kuten ligatuurien muotoja ja tahtiviivojen puuttumista, tulkitaan oikein.
Mensuraatio, keskiaikaisen ja renessanssiajan musiikin nuottikirjoitusjärjestelmä, ja uskonnollinen symboliikka liittyivät renessanssiajan musiikin ajattelutapaan syvästi. Kokonainen ympyrä (O) symboloi täydellisyyttä ja pyhää kolminaisuutta ja tarkoitti näin tahtiosoituksena kolmeen menevää pulssia. Jako kahteen nähtiin vähemmän täydellisenä ja sitä ilmaistiin avoimella ympyrällä tai puoliympyrällä (C). Mensuraatiomerkki kertoi esittäjälle, miten perusyksiköt jakautuivat ja vaikutti suoraan siihen, miten musiikin pulssi ja rytmiikka koettiin. Laulajien oli tärkeää sisäistää tämä rytminen perusta, jotta musiikin luonnollinen virtaus ja renessanssille ominainen keveys säilyi. Koska tahtiviivoja ei ollut, laulajien tuli hahmottaa musiikin rakenteet ja painopisteet sisäisen pulssin ja fraasikaarien avulla, ei ulkoisen visuaalisen jaon perusteella.
Kuoronjohtajien palkkaus – Kristian Heberg
SKJ:n nykyisen puheenjohtajan Kristian Hebergin puheenvuoro käsitteli kuoronjohtajien palkkaukseen ja työsuhteen ehtoihin liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä ja kirvoitti intohimoista keskustelua osallistujien keskuudessa. Heberg aloitti esittelemällä yhdistyksen aiempien vuosien (2013 ja 2018) palkkakyselyitä ja niiden pohjalta laadittua tämänhetkistä ”Tietopakettia kuoronjohtajan palkkaukseen”. Lisäksi hän kertoi uudesta, vielä työn alla olevasta suosituksesta. Tänä keväänä, Talvipäivien jälkeen, jäsenistölle jaettiin uusi palkkakysely ja sen perusteella tehty uusi suositus on tarkoitus julkaista tänä vuonna Tampereen Sävelen yhteydessä. Tavoitteena on laatia laajempi ”Suositus kuoronjohtajan työsuhteen ehdoiksi”, joka huomioi monipuolisesti kuoronjohtajien työnkuvan erilaiset osa-alueet. Tarkoitus on, että suositus on entistä informatiivisempi ja kattavampi paitsi kuoronjohtajille itselleen, myös heitä palkkaaville tahoille.
Puheenvuorossa käsiteltiin SKJ:n tekemien palkkasuositusten historiaa ja sitä, miten suositusta on päivitetty vuosien varrella. Tällä hetkellä suositus on 60–80 euroa tunnilta ja indeksikorotusten myötä nykyinen vaihteluväli on 72–96 euroa tunnilta. Nykyisessä suosituksessa on kuitenkin useita haasteita ja puutteita. Yksi keskeinen haaste liittyy kontaktituntien määrittelyyn: onko esimerkiksi hallituksen kokouksiin osallistuminen laskettavissa työajaksi, ja missä määrin kuoronjohtajan oletetaan olevan läsnä? Myös konserttikorvausten käytännöissä on suurta vaihtelua – toisilla konsertit kuuluvat tavalliseen kuukausipalkkaan, toiset laskevat konsertin alla pidetyt harjoitukset tavalliseksi työajaksi ja määrittelevät konsertista erillisen korvauksen. Työnkuvaan sisältyvät sovitukset, editoriaalinen työ ja nuottimateriaalin valmistelu jäävät myös usein epäselviksi: kuuluuko niistä maksaa erikseen vai oletetaanko niiden sisältyvän peruspalkkioon? Kuoronjohtajat kokevat erityisen kirjavia käytäntöjä lomakorvauksissa ja sijaisuuskäytännöissä. Näihin liittyy paljon epäselvyyksiä, joita on tarkoitus selkiyttää tulevassa suosituksessa.
Paljon keskustelua käytiin myös lakiteknisistä termeistä ja vertailtiin muun muassa työsopimuksen ja toimeksiantosopimuksen eroja. Jos työnantaja määrää, mitä, missä ja milloin töitä tehdään, se on aina työsopimus. Työsopimuksessa työnantaja seuraa työhön käytettyä aikaa, työntekijä on velvollinen suorittamaan työt itse ja työsuoritusta valvotaan. Näin ollen kuoronjohtajan työtä ei voi tehdä toimeksiantosopimuksella. Sen sijaan esimerkiksi kuorolle tehtäviä sovitustyötä voidaan tehdä toimeksiantosopimuksella. Toimeksiantosopimuksella ei ole merkitystä kuka työn tekee, kunhan työ tulee tehdyksi sovittuun aikaan mennessä. Toimeksiantosopimuksen alaisena työntekijä ei voi olla sairaslomalla. Huomionarvoista on myös se, että toimeksiantosopimuksen voi purkaa milloin vain ilman perusteita, kun taas työsopimus on mahdollista purkaa vain tietyillä perusteilla. Käytännössä kuitenkin vain harvalla henkilöllä, jotka vastaavat kuoronjohtajan palkkauksesta, on todellista tietoa palkkauksen monimutkaisista kiemuroista ja niinpä käytäntö kentällä on kirjavaa ja kuoronjohtajien työsopimuksista löytyy mitä moninaisempia versioita.
Talvipäivien konsertti
Talvipäivien konsertti järjestettiin tunnelmallisessa Martinkirkossa, jossa kuultiin kaksi vaikuttavaa kuoroesitystä. Illan aloitti vuonna 2016 perustettu diskanttikuoro CCL, joka esiintyi nyt ensimmäistä kertaa uuden johtajansa Tara Karimin johdolla – aiemmin kuoro toimi ilman varsinaista johtajaa, mutta Karim on ollut mukana sen alusta saakka vastaten ohjelmistosuunnittelusta ja sen harjoittamisesta. CCL:n kirkas ja raikas sointi pääsi erityisesti oikeuksiinsa muun muassa Karin Rehnqvistin ja Anna-Mari Kähärän teoksissa. Toisena esiintyi Turun Konservatorion Kamarikuoro Markus Luomalan johdolla, tarjoten monipuolista ja taidokasta tulkintaa. Erityisesti Laura Jekabsonen latvialainen kansanruno Father Thunder vangitsi intensiivisellä esityksellä. Illan huipensi Veljo Tormiksen teos Kanarbik, jonka molemmat kuorot esittivät yhdessä vahvalla läsnäololla ja intensiteetillä.
Jututin kolmea eri kuoronjohtajaa eli Kirsi Tunkkaria, Timo Lehtovaaraa ja Visa Yrjölää heidän valmistautumisprosessistaan kuorokilpailuihin. Kirsi ja Timo ovat viimeisimpänä kilpailleet Erik Fordell Grand Prix -kilpailussa maaliskuussa 2025 kuorojensa Grex Musicuksen, Chorus Iucundusin ja Chorus Iuvenalisin kanssa. Visan tuorein kilpailukokemus on vuodelta 2023 Marktoberdorfin kansainvälisestä kamarikuorokilpailusta Mieskuoro Eugan kanssa. Pyysin kilpailukonkareita avaamaan ajatuksiaan kilpailemisesta yleensä ja jakamaan parhaat käytännön vinkkinsä näytön paikkaan virittäytymistä varten.
Kirsi Tunkkari (kuva: Heta Nykänen), Visa Yrjölä (kuva: Iida Salenius) ja Timo Lehtovaara
Haastateltavat näkevät kilpailemisen mahdollisuutena kehittää kuoron osaamista ja sitouttaa laulajia vielä tavallista toimintaa vahvemmin.
Visa: “Koska kilpailuohjelma on käytännössä konserttia lyhyempi, päästään usein tarkempaan työstämiseen. Kilpailut usein myös motivoivat kuorolaisia entistä parempaan suoritukseen ja kotiharjoitteluun”.
Kirsi: “Koitan pohjustaa laulajille hyvissä ajoin sen, että verrattuna normaalitoimintaan, joudutaan nyt paiskimaan töitä enemmän. Todennäköisesti omat mukavuuden rajat joudutaan ylittämään.”
Pitkäjänteistä työskentelyä tarvitaan, jotta päästään kiinni itse musiikkiin ja tulkintaan. Kaikki kolme haastateltavaa nostavat tahoillaan esiin pyrkimyksen saada kuoro heittäytymään, nauttimaan musiikista ja välittää yleisölle jotakin. Parhaimmillaan kilpaileminen on silloin, kun kuoro pystyy jännittävässä ja ehkä epäluonnollisessakin tilanteessa kuulostamaan omalta itseltään ja seisomaan tekemisensä takana.
Timo pohdiskelee ulkoa laulamisen ja nuottien käyttämisen eroa. “Nuotti saattaa pahimmillaan tulla laulajan ja kuulijan väliin. Viisas nuotin käyttö on sellaista joka ei sido laulajan katsetta ja ilmaisua, vaan kontakti kuulijoihin säilyy ja on elävää.” Käytännössä hänen kuoronsa laulavat kilpailuissa usein ulkoa. “Painotan sitä, että musiikin tekeminen alkaa kun kappaleet osataan ulkoa. Vasta silloin voi alkaa sisäistää yksityiskohtia, sävyjä ja tekstin painotuksia.”
Miten haastateltavat valitsevat ohjelmistonsa näytön paikkaa varten?
Timo: “Pyrin miettimään, millaisessa ohjelmistossa kuoroni on parhaimmillaan. Tärkeää on myös valita teoksia, joista kuoro tykkää, tai perustella valinnat niin, että kuoro voi seistä teosten takana. Se kuuluu kyllä selkeästi kuoron laulussa.”
Visa: “Tavoite ja haaste on löytää ohjelmisto, joka samaan aikaan on sopivan monipuolinen, mutta pystyy silti kokonaan kuoron ydinosaamisalueella. Usein sitä tuppaa lopettamaan ohjelmiston ‘nopeaan bängeriin’, ellei sitten vaikutu jostain hitaasta helmestä aivan totaalisesti.”
Kirsi näkee ohjelmistovalinnoissa erilaisia strategioita muun muassa haastetason suhteen. “Helpompi ohjelmisto palvelee usein tarkoitustaan jännässä paikassa kuin se, että mennään osaamisen ulkoreunoille. Toisaalta kilpailemisen tarkoitus on viedä kuoron osaamista eteenpäin, ja silloin haastava ohjelmisto tai riski eivät välttämättä ole huono asia.” Ohjelmistovalintojen takaa voi löytyä monenlaisia agendoja kuoron ydinosaamisen esittelystä pedagogisiin näkökohtiin. Tärkeää on, että kuoro tietää, millä kärjellä ohjelmistovalinnat on tehty.
Millaisia strategioita haastateltavat käyttävät ryhmän henkiseen valmistautumiseen?
Visa: “Koitan muistutella – toki mahdollisimman totuudenmukaisesti! – kuinka hyviä kilpailukumppanit ovat, ja toisaalta kuinka hyvä oma jengi parhaimmillaan on”
Kirsi: “Turvallinen, itsevarma ja luottavainen vuorovaikutus on kaiken ydin. Koitan pitää huolen siitä, että laulajilla ja myös itselläni on hyvä olla! Viimeksi annoin valmistautumisen loppumetreillä kuorolle ohjeen, joka oli merkittävä itse kilpailua ajatellen. ‘Ei saa myrkyttää’ – eli omat negatiiviset fiilikset ja epävarmuudet pidetään omana tietona. Samalla tavalla kuin epävarma laulaminen saa aikaan lisää epävarmaa laulua, muut epävarmuudet tai negatiiviset fiilikset leviävät joukossa. Moni laulaja koki, että tämä ohje oli auttanut ja ohjannut omaa toimintaa kohti positiivista, ja vahvistanut tekemistä parempaan suuntaan.”
Timo mainitsee erilaisista lähestymistavoista erityisesti mielikuvaharjoitukset, joissa harjoitellaan kilpailusuoritusta hakien mahdollisimman hyvää esiintymisvirettä. Yhtenäistä instrumenttia ja sen sisäistä kuuntelua vahvistetaan myös laulamalla lukuisissa eri muodostelmissa. Vastuuta jaetaan koko porukalle. “Kilpailuun valmistautuessa äänitämme ja videoimme useita harjoituksia. Niistä myös laulajat antavat helposti itselleen palautetta.”
Pyysin haastateltavia kuvaamaan omia tapojaan valmistautua ja virittäytyä näytön paikkaan.
Timo: “Teen mielikuvaharjoituksia, kuvittelen esiintymistilanteen ja mietin, miten näytän asioita. Käyn mielessäni teoksia läpi ja kuvittelen, millaisen saundin ja fraseerauksen haluan ulos kuorosta.
Visa: “Mun tapa on aika sosiaalinen – pyrin olemaan kilpailupäivänä pirteänä ja kaikin tavoin henkisesti ja fyysisesti valmis. Muistuttelen kuorolaisia siitä kuinka hyviä sekä muut että me ollaan.”
Kirsi: “Virittäydyn hyvään tunnelmaan kuuntelemalla soittolistoja – toisaalta rauhallista musiikkia hengittelyyn ja keskittymiseen, sekä toisaalta jotakin nopeatempoista, hyvää mieltä nostattavaa musiikkia, jonka tahtiin voi purkaa adrenaliinit. Käytän mentaali- ja mielikuvaharjoittelua, ja suunnittelen usein omia askelmerkkejä kisapäivänä. Otan selvää miltä paikka näyttää, kuvittelen tilanteen lavalla, ennen lavalle menoa ja sen jälkeen.”
Juuri ennen lavalle nousua monella kuorolla on omat traditionsa – ja eri porukoille toimii eri jutut, haastateltavat toteavat. Jotkut keskittyvät rauhallisemmin hengityksen tai hiljaisuuden kautta, joillekuille halaileminen, tsemppipiiri tai yhteinen tuuletus juuri ennen lavalle nousua on se tärkein juttu. Jännitystä käsitellään kontaktin, rohkaisun ja fyysisten harjotteiden kautta.
Visa: “Jonkin sortin kannustuspuhe tulee usein sopivassa välissä joko kuoronjohtajalta, varajohtajalta tai muulta sopivalta taholta kuorossa. Jos äänieristys mahdollistaa, niin pari ‘jubbuuta’ tai muuta ääniharjoituksen poikasta saattavat myös olla yksi valttikortti.”
Entä miten haastateltavat valmistautuvat arvioiduksi tulemiseen ja palautteen vastaanottamiseen?
Kirsi: “Samalla kun palautetta aina odotetaan, on myös ristiriitaista tulla arvioiduksi! En ajattele, että kilpailuissa arvio tai sijoitukset ovat siltikään oleellisimmat syyt osallistumiselle.”
Visa: “Riippuu hieman, vastaako saatu arviointi ja palaute kuoron ja kuoronjohtajan omaa käsitystä siitä, miten meni, ja toki sijoitusten suhteen myös se, mikä muiden kuorojen taso oli.”
Timo: “Kerron kuorolle, että palaute on jokaisen tuomarin henkilökohtaisia mielipiteitä, ja että usein kirjallisessa palautteessa onkin jopa ristiriitaisuuksia.”
Kaikki haastateltavat pyrkivät käymään palautetta läpi yhdessä kuoronsa kanssa, ja prosessoida yhdessä sitä, mitä palautteesta ajattelevat. Kyse on myös tulevien linjanvetojen ja toiminnan pohtimisesta.
Visa: “Kuoronjohtajana pyrin kertomaan, minkä osan palautteesta allekirjoitan sellaisenaan kuoron tulevaisuuden kehitystä ja suuntaa ajatellen, ja minkä perusteella en itse lähtisi tekemään muutoksia nykymenoon, ja miksi.
Timo: “Tärkeätä on, että kuoro saa kommentoida palautetta, ja kuitenkin kokea edelleen tehneensä parhaansa sekä ymmärtää mahdollisten negatiivisten kommenttien syitä. Yhdessä mietitään, millaisia vaikutuksia niillä olisi kuoron laulamiseen.”
Kirsi: “Laulajat janoaa palautetta heti konserteistakin. Omalla tavallaan en koe, että konserttitilanne poikkeaa tästä varsinaisesti mitenkään. Puran aina yhteisesti prosessit kuorojen kanssa, ja tällön tarjoutuu mahdollisuus reflektoida omaa ja yhteistä tekemistä.”
Teksti: Ida Olsonen
Kevätkausi on sujunut vauhdikkaasti ja tulossa näyttäisi olevan ainakin omalla kohdallani oikea (kuoro)musiikin superkesä. Alkuvuoden mittaan työintoa on painanut kovasti erinäiset koko kulttuurialaa kurittaneet leikkaukset. Kuoronjohtajayhdistys on pitkästä aikaa ollut mukana Suomen Musiikkijärjestöt – Finlands Musikorganisationer (Sumu-Fimu) -yhteenliittymän palavereissa ja kokonaiskuva talousleikkauksista kokonaisuutena on järkyttävä. Taiken leikkaukset pelkästään näissä järjestöissä ovat 130 000 euron luokkaa, mikä karkeasti tarkoittaisi esimerkiksi joka toisen työntekijän irtisanomista. Nämä yhdistykset tekevät korvaamatonta työtä mahdollistaakseen tavoitteellisen musiikin harrastamisen. Taiken perusteissa leikkauksille on näkynyt pyrkimykset ohjata harrastajamusiikkiliittoja yhdistymään tai vähintään tiivistämään yhteistyötä. Sumu-Fimu järjestöjen yhteen hiileen puhaltaminen on tuntunut näinä aikoina entistäkin tärkeämmältä ja yhteydenpito on ollut tiivistä.
Myös festivaalien puolella taloustilanteet on olleet haastavia ja ohjelmiston suunnittelu kuorofestivaaleille on ollut hyvin rajoitettua resurssien puolesta. Vaasan Kuorofestivaaleille osallistui juuri toukokuussa yli 80 esiintyjäryhmää, mikä on kaikkien aikojen ennätys, mutta samaan aikaan Vaasan Kaupungin rahoitus on vedetty minimiinsä ja erityisesti taloudellisten (lipunmyynti)riskien ottaminen ei enää ole mahdollista. Toisaalta taustalla on hieno ajatus siitä, että festivaalin ohjelmisto on kaikille avointa ja tapahtumiin on vapaa pääsy, mutta samaan aikaan rahoitus pienenee, niin että isojen pääesiintyjien tuominen Vaasaan on entistäkin vaikeampaa. Toki samaan aikaan yhteistyö on osaltaan täyttänyt aukkoa ja festivaalin puitteissa saatiin nauttia sekä Semmareiden, että Key Ensemblen vierailuista Vaasaan, joiden konsertit olivat muiden tahojen tuottamia.
Tuleva kesä tuo toivoa tulevasta: edessä odottavat mm. Tampereen Sävel, Tallinnan laulujuhlat sekä Kaustisen kansanmusiikkijuhlat. Myös Tampereen Sävelen katselmus täyttyi huomattavasti ennen ilmoittautumisajan päättymistä eli kiinnostusta yhteisiin kuorotapahtumiin tuntuu löytyvän joka puolella Suomea! Toivottavasti tavataan tapahtumissa ja muistakaa nauttia kesästä!
Yhteistyössä on voimaa ja muistetaan pitää meteliä!
Kristian Heberg
SKJ:n puheenjohtaja
Suomen Kuoronjohtajayhdistys yhdessä Sulasolin ja Ylen kanssa valitsee vuosittain vuoden kuorolevyn sekä muita mahdollisia erityispalkintoja ja -mainintoja. Valinta on taas ajankohtainen, mutta tällä kertaa pyrimme ottamaan huomioon alan muuttuvat realiteetit ja kutsumme mukaan myös lyhyemmät julkaisut, kuten ep:t tai yksittäiset kappaleet/sinkut.
Voit tällä lomakkeella ilmoittaa meille kuorosi julkaisemasta julkaisusta, joka voi olla esimerkiksi cd-levy tai digitaalinen julkaisu. Julkaisun pituutta ei myöskään ole rajattu. Kategorioita ei ole ennalta määritelty ja tutkimme kokonaisuutta ja vaihtoehtoja ilmoitettujen julkaisujen mukaan.
SKJ:n hallitus on päivittämässä SKJ:n palkkasuositusta ja muita työsuhteen suosituksia ja sen valmistelutyönä toteutamme palkkakyselyn kuoronjohtajille, jotka työskentelevät Suomessa ainakin yhden kuoron kanssa. Keräämme tällä kyselyllä tietoja kuorojen tavoista toimia työnantajana sekä kuorojen taustayhteisöstä ym. taustatiedoista sekä tietenkin palkasta.
Kyselyssä kerättyjä vastaajakohtaisia tietoja käsittelee vain yhdistyksen puheenjohtaja ja varsinaista tilastotyötä varten vastaukset puretaan hallitukselle siten, että yksittäinen vastaaja ei ole tunnistettavissa eikä yhden vastaajan kuorot ole yhdistettävissä. Kysely on siis täysin anonyymi.
Kysely jakautuu kolmeen osaan: Vastaajan perustiedot, kuorokohtaiset tausta- ja palkkatiedot sekä yleiset avokysymykset.
Tarvitset kyselyyn vastataksesi mm. seuraavia tietoja:
– Perustiedot itsestä
– Arvio kuinka suuri osa prosentteina vuosituloista tulee kuoronjohtotyöstä
– Kuoron taustayhteisö(t)
– Sopimustyyppi (työsopimus, toimeksiantosopimus jne)
– Laskentaperuste (kk-palkka, tuntipalkka jne)
– Keskimääräinen vuoden kontaktituntimäärä per kuoro (harjoitukset, leirit, konsertit ja esiintymiset)
– Keskimääräinen vuoden vuosipalkka per kuoro (harjoituksista, leireistä, konserteista ja esiintymisistä, sis lomakorvauksen)
– Mahdolliset lisätiedot palkan määräytymistavasta
Voit ilmoittaa yhdellä täyttökerralla enintään viiden kuoron tiedot. Voit täyttää lomakkeen useamman kerran mikäli kuoroja on enemmän.
Kyselyyn pääset vastaamaan tästä: https://forms.gle/qDoHcDvVSZqPZcW97
Vastausaikaa on 6.4.2025 asti.
