Artikkelit – Suomen Kuoronjohtajayhdistys

Yhdistävä tekijä

Mikä kokoaa laulajat yhteen, kun kuoro kokoontuu pidemmän etäisyyden päässä? Onko yhdistävä tekijä musiikki, toiset laulajat vai peräti kuoronjohtaja itse? Kolme kuoronjohtajaa kertoo kokemuksistaan: miten kuoron vetovoima rakentuu silloin, kun laulajat asuvat etäällä toisistaan ja harjoituksiin osallistuminen vaatii toisenlaista sitoutumista.

*Kadri Joamets on rovaniemeläisen Seitakuoron johtaja. Kuva: Miika Hämäläinen.*

Ilmapiiri

Kadri Joamets on johtanut Rovaniemeläistä Seitakuoroa noin kaksikymmentäviisi vuotta. Kadri kuvailee, että Seitakuoron toiminnassa hyvä tunnelma yhdistyy vaihtelevaan ohjelmistoon, joka tarjoaa harrastuneille laulajille sopivasti haastetta ja mielenkiintoa. Nämä kaksi asiaa yhdessä tekevät sen reseptin, joka kiinnittää laulajat vuosiksi mukaan.

Nykyisellään Seitakuoron koko on noin 25 laulajaa ja ikäjakauma laaja, parikymppisistä seitsemänkymppisiin. Kadri kertoo, että laulajat tulevat harjoituksiin kauempaakin:

– Pitkään yksikin laulaja matkusti Rovaniemelle harjoituksiin Ranualta. Tällä hetkellä yksi laulajista käy harjoituksissa Tervolasta 60 kilometrin päästä. Kuoroyhteisön vetovoima motivoi matkustamaan. Ihmiset ovat keskenään hyviä kavereita, kuorossa on vahva, tiivis yhteinen henki. Yhteisö on se palkinto, jonka harjoituksissa käymisestä saa.

Kadri kertoo, että osa laulajista saattaa kulkea samassa autossa harjoituksiin, ja silloin matkoilla tulee puhuttua kuoron asioista ja ohjelmistosta muiden laulajien kanssa myös harjoitusten ulkopuolella. Automatkoja voi myös hyödyntää harjoitteluun: stemmanauhat tai äänitykset toimivat hyvänä treenitaustana ajomatkalla.

Seitakuorossa viikoittaisten harjoitusten lisäksi järjestetään joka kausi vähintään kolme laululeiriä sekä stemmaharjoituksia ja muita ylimääräisiä harjoituksia. Kadrin mielestä kuoron vahva yhteishenki heijastuu kaikkeen kuoron toimintaan harjoituksista matkoihin ja muihin projekteihin ja luo pohjan sille, että kuorolaiset sitoutuvat harjoittelemaan näin aktiivisesti.

*Suomen Nuorisokuoro. Kuva: Lotta Kankaanpää.*

Musiikilliset elämykset

Suomen Nuorisokuoron laulajista moni tulee suuremmista opiskelijakaupungeista; Oulusta, Jyväskylästä, Turusta, Helsingistä ja Tampereelta. Mukana on kuitenkin ollut laulajia myös esimerkiksi Kajaanista ja Kemijärveltä. Nuorisokuoron toiminta on suunnattu 16-29 vuotiaille ja tällä hetkellä kuoron koko on kolmekymmentä laulajaa.

Tyypillisesti Nuorisokuoro kokoontuu kerran kuussa viikonloppuleirille johonkin päin Suomea.

– Harjoituspaikkoja valitessa joudumme aina miettimään, matkustaako suuri osa etelässä asuvista kuorolaisista jonnekin kauemmas vai pidetäänkö leiri Etelä-Suomessa, jossa suuri osa laulajista asuu. Vaihteluun pyritään, ja nyt esimerkiksi syksyllä ollaan Oulussa, kun osallistumme siellä Lasten ja nuorten laulujuhlille, Nuorisokuoron johtaja Elisa Huovinen kertoo.

Kaksikielisen Suomen Nuorisokuoron taustalla toimii musiikkiliitto DUNK, De Ungas Musikförbund i Svenskfinland, joka korvaa laulajille matkakulut, majoituksen ja ruuat harjoitusten ja muiden matkojen yhteydessä. Tarkoituksena on tehdä kuorosta saavutettavampaa heillekin, jotka eivät asu suurissa kaupungeissa. Niinpä harjoituspaikat pyritään aina valitsemaan niin, että julkisilla on kätevä saapua paikan päälle ja leiriaikataulut suunnitellaan julkisten yhteyksien mukaan.

– Hyvin tärkeä asia tämän kuoron toiminnassa on se, että korvataan kuluja. Harva pystyisi muuten tekemään tällaista kotikaupunkinsa ulkopuolella, Elisa kiittelee kuoron taustaorganisaatiota.

Elisa kokee, että kuorolaiset sitoutuvat kuorossa laulamiseen yleisesti hyvin ja laulajat pitävät kuoroa korkeassa arvossa. Hän arvelee, että Nuorisokuoron laulajat tulevat kuoroon hakemaan musiikillisia elämyksiä vielä vahvemmin kuin löytämään yhteisön.

– He pitävät siitä, että ohjelmistoja tehdään tiheällä tahdilla. Esimerkiksi viime syksynä, kun kuoro lauloi lähes pelkästään albumille äänitettyjä kappaleita, moni vaikutti siltä, että olisi halunnut tehdä jo muutakin, Elisa hymyilee.

Elisa näkee myös yhteisön tärkeänä osana kuoron vetovoimaa. Moni laulaja aloittaa hyvin nuorena ja heistä kasvaa kuorossa tiivis porukka:

– Koska laulajat tapaavat vain leireillä, ajattelen, että musiikkivetoisuus on vielä tärkeämpi juttu heille. Mutta ei kuorossa tietenkään jaksaisi olla, elleivät ihmiset olisi kivoja. Jokaisen harjoitusleirin yhteyteen pyritäänkin järjestämään aikaa yhdessäololle.

*Elisa Huovinen johtaa Suomen Nuorisokuoroa. Kuva: Iida Salenius / Illusia Photography.*

Yhteisöllisyyttä etäyhteydellä

Vielä suurempien etäisyyksien äärellä on Ulkosuomalaisten suurkuoro, jonka laulajat kokoontuvat ympäri maailmaa laulamaan etäyhteydellä.

– Kuoro on perustettu ja pohja toiminnalle luotu etäaikana keskellä koronapandemiaa, joten etäharjoitusten pitämiseen on syntynyt tietynlainen luonnollisuus. Kaikki laulajista eivät välttämättä ole koskaan tavanneet toisiaan livenä. Mutta sitten kun tavataan, on se ihmisten välille syntyvä yhteys aivan ihanaa! toinen kuoron johtajista, Seattlessa asuva Maria Männistö iloitsee.

Kuoron johtajat Maria Männistö ja Eva-Christina Pietarinen suunnittelevat syksyn aikana uuteen kuorokauteen tarvittavat materiaalit, kuten nuotit, kotiharjoittelun tukena toimivat treeniäänitteet ja muut harjoituksiin ja konsertteihin liittyvät asiat. Kuoron harjoituskausi alkaa vuoden alussa huipentuen kesällä pidettävään livetapaamiseen ja esiintymisiin. Kuoro kokoontuu etäharjoituksiin keskimäärin joka toinen lauantai klo 20.00 Suomen aikaa, joka on klo 10.00 Seattlessa aamulla.

– Tähän asti harjoituksissa on ollut mukana laulajia lähinnä Amerikoista ja Euroopasta. Aasian aikavyöhykkeet toisivat suunnitteluun uudenlaista haastetta, Maria naurahtaa.

Ulkosuomalaisten suurkuoron laulajien ikähaarukka on hyvin laaja, aivan kahdeksankymppisiin asti. Mukana on laulajia, jotka ovat harrastaneet kuorolaulua hyvin pitkään, mutta myös heitä, joille Ulkosuomalaisten suurkuoro on ensimmäinen kuoro. Projekteihin on osallistunut yli 250 laulajaa 15 eri maasta. Konserteissa kuoron koko on pienempi, 50–80 laulajaa.

Eva-Christina ja Maria kertovat, että osa laulajista tulee mukaan suomenkielisen yhteisön takia, osa on kiinnostunut vaikkapa runolaulusta. Jotkut haluavat tutustua Suomen historiaan ja kulttuuriin. Harjoitukset pidetään sekä suomeksi että englanniksi, joten mukana on myös kielenoppimisen näkökulma. Suurin osa laulajista on itse Suomesta ulkomaille muuttaneita, vaikka joitain toisen ja kolmannen polven ulkosuomalaisia on myös mukana.

– Ulkosuomalaisten suurkuoro tarjoaa laulajille sitä, mitä muista kuoroista ei saa: suomen kieltä, suomalaista musiikkia, sitä kotifiilistä kauemmaskin Suomesta, Eva-Christina kuvailee.

– Harjoituksissa haluamme antaa tilan yhteisöllisyydelle ja yhdessä musisoinnille riippumatta siitä, onko laulajilla mahdollisuuksia kokoontua livenä paikan päälle vai ei. Yhteisö on aina avoin kaikille, vaikkei laulaja voisi osallistua lopputavoitteeseen, konsertteihin tai muihin. Tärkeää on, että ihmiset kokevat kuuluvansa ryhmään, Maria kuvailee.

– Pyrin aina tervehtimään jokaista ja samalla luomaan yhteyksiä myös laulajille, jotta he tutustuisivat toisiinsa ja saisivat käsityksen siitä, keitä harjoituksissa on läsnä. Saatan kysyä: mitä kuuluu Tukholmaan, onko teillä Kreikassa tullut lunta? On tärkeää, että ihmiset kokevat kuuluvansa ryhmään vaikkeivat olisi koskaan tavanneet toisiaan livenä, Eva-Christina kertoo.

*Eva-Christina Pietarinen (vasemmalla) ja Maria Männistö johtajavat yhdessä Ulkosuomalaisten suurkuoroa. Kuva: Minea Herwitz / Finlandia Foundation National.*

Haasteita ja palkitsevia hetkiä

– Ehdottomasti haasteena on se, etteivät laulajat kuule toisiaan ja ettemme me johtajat kuule laulajia, Eva-Christina kertoo Ulkosuomalaisten suurkuoron harjoittelusta.

Kuoroon ei ole koelauluja, ja Eva-Christina ja Maria kertovat, etteivät he oikeastaan aina myöskään tiedä, miltä yksittäisen laulajan ääni kuulostaa.

– Monen ääni on kuitenkin tullut tutuksi esimerkiksi virtuaalikuorojen äänitteitä kootessa ja monet laulajista ovat osallistuneet livetapaamisiin, kertoo Eva-Christina.

Livetapaamisissa fokus onkin soinnin rakentamisessa ja johtajan seuraamisen vahvistamisessa.

– Muistan ensimmäisen kerran kun kokoonnuttiin livenä! Olin, että huhhuh! Se vaati vähän ekstraa, että kuoro alkoi kuulostamaan kuorolta, Eva-Christina nauraa.

– Teimme silloin heti istumajärjestyksen ja se auttoi paljon! Nykyään kuoron sointi on heti livetapaamisten alusta alkaen paljon tasaisempi, Maria kertoo.

Ulkosuomalaisten suurkuoro kokoontuu laulamaan yhteen vain noin kerran vuodessa. Suomen Nuorisokuoro näkee toisiaan keskimäärin kerran kuukaudessa, mutta johtajalle työskentely on silti selkeästi erilaista kuin samassa kaupungissa viikoittain harjoittelevan kuoron kanssa:

– Joskus ne harjoitusten väliin jäävät pitkät ajat voivat tuntua vähän yksinäisiltä, kun ei näe kuorolaisia. Toisaalta on ollut ihana saada kollegio DUNKista! Nuorisokuoron toimintaa kun suunnittelee mun lisäksi esimerkiksi kuoron tuottaja, kertoo kuoron johtaja Elisa.

Harjoitusten väliselle ajalle kasaantuu paljon suunnittelua, jotta viikonloppuharjoituksesta saa parhaan hyödyn irti:

– Tavallaan tässä mallissa odotukset ovat korkealla siinä, miten asiat etenevät viikonlopun aikana. Minulle kuoronjohtajan ammatissa parasta on kuoron kanssa kasvotusten vietetty aika, joten koen hieman raskaampana tapana tämän työskentelymallin. Toisaalta kalenteriin tulee rauhaa, kun harjoitusperiodien välillä saattaa olla viisikin viikkoa treenitaukoa, Elisa pohtii.

Nuorisokuoron toiminnan aktiivisuus riippuu kunkin kauden taloudellisista resursseista ja siitä, kuinka paljon yhteistyöprojekteja kaudelle on tiedossa. Konsertit sijoittuvat yleensä viikonloppuleirin yhteyteen ja niiden ajankohdissa pyritään huomioimaan se, että matkustaminen on väsyttävää.

– Harjoitusleirillä instrumentti pitää aina lämmitellä takaisin vireeseen treenitauon jälkeen. Laulajat eivät ole nähneet toisiaan pitkään aikaan ja matkustuspäivät ovat väsyttäviä. Tämä kuoro onkin erityinen siinä, että viikonloppuleirillä sunnuntai on usein soinnin kannalta parempi päivä kuin lauantai, Elisa naurahtaa.

Elisa ajattelee, että Nuorisokuoron toimintamallissa kokoontuminen harvempaan tahtiin luo yksittäiselle laulajalle positiivisella tavalla enemmän vastuuta omasta osuudestaan kokonaisuudessa:

– Koen, että tässä formaatissa on helpompi antaa kotiläksyjä. On helpompaa sanoa ääneen, että nämä asiat pitää tapahtua harjoitusten välissä. Laulajilla on enemmän vastuuta siinä mitä antavat kuorolle harjoitusten välissä. Se on myös yksi syy, miksi nuotinlukutaitoa ja korvakuulolta laulamista havainnoidaan koelauluissa. Kuorolla ei ole yleensä harjoitusnauhoja käytössä, joten omatoimisesti materiaalin haltuun ottamiselle täytyy löytyä osaamista.

Taide tekemisen keskiössä

Kadri Joamets kertoo, että Lapissa on elinvoimainen kuorokenttä: pienissä kylissäkin on yleensä oma kuoronsa. Rovaniemellä kuoroja on runsaasti erilaisia. Seitakuoro erottuu kuitenkin muista kuoroista vaativammalla ohjelmistollaan ja harrastuneella laulajistollaan. Suurin osa laulajista on lapsesta asti laulua harrastaneita ja monet opiskelevat musiikkiopistossa laulua.

Seitakuoron toiminnassa keskeistä on paikallisen kulttuurin edistäminen paikallisten säveltäjien ja muusikoiden kanssa tehdyn yhteistyön kautta. Konsertteja pidetään usein Rovaniemen ulkopuolellakin: Seitakuoro on esiintynyt niin Hetan musiikkipäivillä kuin Ylläs a cappella -tapahtumassa ja kevät– ja joulukiertueet suuntautuvat laajalle alueelle Lapissa.

– Rovaniemelllä yleisö on sitoutunutta ja paikallisia toimijoita kannustavaa, konsertteihin riittää hyvin yleisöä. Tämän vuoden huhtikuussa Seitakuoro ja Sekakuoro Kielas esittivät yhdessä Bachin motetteja järjestäen konsertit niin Rovaniemellä kuin Kemissä.

Myös Nuorisokuoron konsertit suuntautuvat eri puolille Suomea. Vuonna 2019 perustetun kuoron toiminta on laajentunut lyhyessä ajassa ja kuoro instrumenttina kehittynyt paljon.

– Koronapandemian jälkeen toiminta on kasvanut lineaarisesti. Tällä hetkellä meillä on aika paljon sisältöä yhden toimintavuoden aikana. Sekä harjoitusmäärät että konsertointi on kasvanut. Vuonna 2022 teimme kuoron ensimmäisen levyn ja sen jälkeen mukaan on tullut ulkomaanmatkoja, festivaaleja, kilpailuja ja toinen levy. Sointi on kypsynyt, kun laulajat kasvavat ihmisinä ja muusikkoina. Mukana on paljon alusta asti mukana olleita, ja pidemmän ajan sitoutuminen kehittää sointia yhtenäisemmäksi, Elisa iloitsee.

Kaudet eroavat toisistaan välillä paljonkin: Nuorisokuoron vuosi 2025 sisälsi kuoron toisen levyn äänittämisen ja pari konserttia syksyllä, mutta nyt vuoden 2026 aikana kuoro on ehtinyt pitää jo kaksi konserttia ja tulossa on kaksi kotimaista festivaalia sekä ulkomaanmatka Sveitsiin konserttikiertueelle.

– Sveitsissä esitetään ohjelmistoa, joka kiertyy kunnioituksen ja suvaitsevuuden teemoihin yhteisen musisoinnin kautta. Tällaiset projektit tarjoavat laulajille arvokkaita ja merkityksellisiä hetkiä, Elisa kertoo ja jatkaa:

– Näkisin, että kuoron toiminta todennäköisesti tulevaisuudessakin pitää sisällään paljon yhteistyötä muiden kuorojen ja yhtyeiden kanssa, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Samalla haluamme pitää kuoron ydintoiminnan elinvoimaisena, eli muun muassa tilata uusia sävellyksiä ja tehdä omia konserttituotantoja.

Nuorisokuoron toiminnan perustana on alusta asti ollut korkeatasoisen vokaalimusiikin tekeminen samalla toimien musiikillisena kasvualustana nuorille. Tilausteokset suomalaisilta säveltäjiltä ja erityisesti nuorilta säveltäjiltä ovat toiminnassa tärkeänä osana.

Ulkosuomalaisten suurkuoron livetapaamisia ja esiintymisiä pyritään järjestämään joka toinen vuosi Pohjois-Amerikassa, joka toinen Euroopassa. Tänä kesänä kuoro on suuntaamassa viideksi päiväksi Viroon. He osallistuvat siellä inkerinsuomalaisille laulu– ja tanhujuhlille. Inkerinsuomalaisia säveliä löytyy myös kuoron 2022 julkaistulta Yli rajojen -levyltä. Suomen ja suomensukuisten kielten esillä pitäminen on kuoron toiminnassa tärkeää.

*Ulkosuomalaisten suurkuoro on konsertoinut myös Suomessa.*

Toiveita tulevaan

Eva-Christina toivoo, että Ulkosuomalaisten suurkuoron kautta ulkosuomalaisuutta voisi tuoda enemmän esiin Suomessa.

– Olisi hienoa voida vahvistaa vuoropuhelua Suomessa ja ulkomailla asuvien ulkosuomalaisten välillä. Uskon, että se lisäisi ymmärrystä siitä, mitä on olla ulkosuomalainen, Eva-Christina miettii.

Kadri kertoo, että Seitakuoron toiminta on tällä hetkellä hyvällä ja energisellä pohjalla. Hän kuitenkin pohtii kuorotoiminnan saavutettavuutta ja sitä, miten olisi mahdollista tukea heitä, jotka matkustavat harjoituksiin kauempaa. Myös Elisan ajatukset Nuorisokuoron tulevaisuudesta kytkeytyvät saavutettavuuteen:

– Toivon, että Suomessa nähtäisiin kansallisen nuorisokuoron arvo vahvemmin. Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät mikä merkitys tällaisella lippulaivakuorolla on, aivan kuten urheilun kohdalla. Kun nuorille on esikuva, että tällaista on, se kannustaa harrastamaan. Tämän ei myöskään pitäisi olla yhden tahon varassa, vaan useamman toimijan yhteinen tehtävä. Kun meillä on laulavia lapsia tulee heistä myös aikuisia, jotka tukevat kulttuuria.

Elisa korostaa, että kyse on arvovalinnoista: pienemmissäkin maissa, kuten Virossa ja Latviassa, panostetaan rahallisesti kuorotoimintaan runsaasti suhteessa väkilukuun ja valtion talouteen.

– Unelmani olisi, että Suomessa olisi kansallisia tai alueellisia kuorokoulumahdollisuuksia: mahdollisuus kaikille lapsille osallistua kuoromusisointiin, sukupuolesta, varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta.

Kirjoittanut Julia Lainema

Att grunda en ny kör – tre dirigenter berättar

De vi intervjuar

Kaisa Halmemies bor i Jyväskylä och är verksam som kördirigent och sångpedagog. Hon arbetar på utbildningsenheten Gradia både med den grundläggande konstundervisningen samt vid yrkesskolan. Kaisa har grundat alla körerna som hon leder; Rytmihäiriö, Kipinät-kuoro och diskantkören Valoisa. För tillfället jobbar hon också med att starta några nya körprojekt inom Gradias verksamhet.

Fotograf Jaakko Manninen.

Kördirigent Viena Kangas är ursprungligen från Uleåborg, och numera bosatt i huvudstadsregionen. Som sångare arbetar hon bland annat inom Helsingfors Kammarkör. Viena har varit med och grundat barnkören Candomini, damkören Kupliva och Vino Ensemble. Utöver körerna har Viena också tagit del av grundandet av kollektivet Bach Collegium Helsinki, samt den nya körmusikfestivalen Avaus.

Hanna Kronqvist är verksam som dirigent i Åbo med studentkörerna Florakören & Brahe Djäknar, i Vasa med kammarkören NOX, samt för diskantkören Exaudio vars medlemmar kommer från hela Svenskfinland. Hanna inspireras av mötet mellan människor och musik, och tillsammans med sina körer utforskar hon gärna många olika musikstilar. Hanna har grundat diskantkören Exaudio.

Fotograf Niklas Günsberg.

Startskottet

Varifrån kom initiativet till att grunda kören?

– Det handlar alltid om ett behov – internt eller utifrån. Bäst är det när dessa möts! Så behövs det också planering, resurser, utrymmen och naturligtvis ivriga sångare, säger Kaisa.

Vino Ensembles och Exaudios kärngäng kände varandra från tidigare körprojekt, och startade verksamheten runt en inspirerande musikalisk vision. Också Kuplivas start påminner mycket om detta; några av föräldrarna i en barnkör hade sjungit tillsammans, och frågade om Viena ville komma med och grunda en ny kör.

En existerande organisation kan också agera som konkret underlag och stöd för den nya kören. För barnkören Candomini var ungdomskören Candomino just det. Rytmihäiriö igen kom till som en del av mellersta Finlands sjukvårdsdistrikts verksamhet för välbefinnande i arbetet. På så sätt fanns det en klar målgrupp för sångarrekryterandet, och i Candominis fall också syskonkörens brand.

Alternativt kan informationen om den nya kören sättas ut offentligt på sociala medier, och kärngruppen samlas ihop via det. Så har Kaisa gjort med både Kipinät, Valoisa och Exchange Your Voices -kören som hon bildade i Danmark under sitt utbytesår.

Då man förbereder ett nytt körprojekt rekommenderar Viena att fundera igenom förfrågan bland de potentiella sångarna, och försäkra sig om att idén möter målgruppens intressen och behov.

– Det är väldigt betydelsefullt om du har en klar idé, entusiasm och känslan av att detta kunde hitta sin egen niche! uppmuntrar hon.

*Diskantkören Exaudio, fotograf Frida Lönnroos*.

Friheten att få göra precis som man vill

När man grundar sin egen kör, får man forma körkulturen och -samvaron precis som man vill, utan att tyngas ner av tidigare traditioner och förväntningar. Denna observation kommer fram hos alla intervjuander.

– Friheten att få göra precis som man vill har varit en stor grej. Och det är det nog fortfarande, säger Hanna.

När en dedikerad grupp av mänskor som alla valt att komma med får skapa något nytt, är möjligheterna många. Kaisa och Hanna beskriver körens första år som en inspirerande, lustfylld period, då nyhetens behag och glädje för en långt. När den är som bäst, kan sångargemenskapen tillföra mycket till körens verksamhet, och stärka den musikaliska och konstnärliga identiteten ytterligare.

Att grunda nytt ger också möjligheten att skapa en motiverande, passformad arbetsplats, lägger Viena till. Finaisieringen och att skapa fungerande organisationsmodeller kan vara utmanande för den nya köten. enligt Hanna.

– Att starta upp en kör betyder att man inte har samma ekonomiska trygghet som väletablerade ensembler har och det kan ta lång tid att bygga upp en hållbar ekonomi.

En välfungerande organisation är i det långa loppet nödvändig för körens verksamhet, och dess grundande kan kräva väldigt olika slags lärande beroende på vilken bakgrund körens medlemmar har i tidigare styrelseverksamhet.

*Kipinät-kuoro, fotograf Jaakko Manninen.*

Tydliga gränser och tydlig arbetsfördelning

Viena rekommenderar att skapa tydliga gränser för den egna arbetsinsatsen, och kommunicera öppet om sina förväntningar gentemot körens förening. Detta kan vara till exempel ett tidsbundet löneönskemål, en överenskommelse om längden på den första verksamhetsperioden eller avtal om vad som ingår i arbetsuppgifterna för var och en. Också Hanna och Exaudio har upplevt att en modell där arbetsgruppen förbinder sig till verksamheten ett år i taget fungerar väl.

– Det är heller ingen självklarhet att alla körer ska leva i 100 år, så vi har valt att varje år fatta ett aktivt beslut om huruvida vi ska ha verksamhet också nästa år. Vi fortsätter så länge vi tycker det är lustfyllt och roligt, säger hon.

Det är viktigt att dirigenten inte själv åtar sig allt arbete, utan att föreningen får utrymme att skapa sin egen verksamhet och stå på sina egna ben.

– Vi har lyckats, om kören kan prestera också utan mig. Jag (allena) är inte kören!” säger Viena.

Tidvis kan det kännas väldigt personligt och utmanande att grunda en ny kör. Kaisa och Viena beskriver båda känslor av osäkerhet och ifrågasättande av sig själv, särskilt i början.

– Starten är alltid mest utmanande, och osäkerheten om någon kommer att komma med, säger Kaisa

– När man givit mycket av sig själv och sin själ, så känns allting mer personligt, både i gott och ont, säger Viena.

Tid och erfarenhet har gjort det lättare, och skapat behövd distans mellan arbetet och det privata.

De första två åren

När jag frågar hur länge det tar för verksamheten att etablera sig internt, svarar intervjuanderna häpnadsväckande lika utan att veta av varann: vid två år har mycket ofta satt sig på plats. Upplevelserna är dock olika med de olika grupperna. Hanna beskriver Exaudios tredje år som det mest utmanande dittills:

– De två första åren fick ganska lätt, då nyhetens behag och glädje lätt bar framåt. Det gällde att vara tydlig i strukturer, visioner och gemensamma målsättningar, så att det fortsatte vara lustfyllt för alla.

Kaisa beskriver att hon upplevt att detta skede också kan vara ytterst givande:

– Det är väldigt belönande då börjans förtjusning släpper, gänget etablerar sig, gruppidentiteten bildas och man börjar urskilja utveckling på längre sikt.

Gruppens utveckling behöver tillräckligt med tid. Även om mycket kan hända fort, är det viktigt att lita på processen. Det är omöjligt att kunna planera och förutspå allt.

Tips för grundandet av en ny kör

– Jag uppmuntrar alla som vill grunda en kör att bara våga ta steget! Det är både belönande och lärorikt! säger Hanna.

Att grunda en egen kör lär tålamod och tillit till den egna visionen. En konkret tidsgräns för när verksamheten behöver stå på egna ben, och vad som utgör den första gemensamma milstolpen kan klargöra verksamheten för både sångare och dirigent.

– Jag har lärt mig att vara både modig och målmedveten, men flexibel. Man lär sig att leva med osäkerhet, och det är onödigt att vara för hård med sig själv. Man kan inte behaga alla, och det behöver man inte heller. Sångarna vill framför allt hålla på med sin hobby, sjunga och ha roligt tillsammans! säger Kaisa.

Man behöver inte uppfinna hjulet på nytt, och andras erfarenheter kan ge god inspiration och exempel på olika verksamhetsmodeller. Det lönar sig alltid att fråga råd av bekanta, eller kontakta en ny kollega och bjuda på gemensam kaffe eller lunch.

– Överlag uppmuntrar jag att ta kontakt med andra kördirigenter i både stort och smått, de allra flesta vill nog gärna dela med sig av sina erfarenheter, säger Hanna.

Skriven av Ida Olsonen

Tommi Penttisen “Kirjat, jotka jättivät jäljen”

Ajankohtaista

Koiton Laulu etsii uutta taiteellista johtajaa

Canto -kuoro hakee kuoronjohtajaa 1.9.2026 alkaen

Helsingin kaupunkiympäristötoimialan kuorokerho etsii kuoronjohtajaa syyskuun 2026 alusta alkaen

Vuoden kuorolevy 2025 on Suomen Nuorisokuoro: Jag är fri

Mitkä kirjat ovat jättäneet jäljen?

Koulutuksia kuoronjohtajille: inspiraatiota ja eväitä ammattitaidon kehittämiseen

MITEN SAADA SUOMI LAULAMAAN? – MunKuoro/MinKör-verkosto ja Kaikki laulaa – Alla sjunger -hanke pyrkivät vastaamaan kysymykseen.